Pääsimme kotiin yömyöhään. Patteriauto puski lunta urheasti latauspisteellemme saakka. Työn ja kampanjoinnin yhdistäminen ei olekaan aivan yksinkertainen yhtälö.

Mutta ei mahdotonkaan.

Tänään johdin hallituksen kokousta Kaiussa. Jos pääsen eduskuntaan, ajattelin, etten johdon strategia- ja viestintäkonsultointia voisi enää tehdä, välttääkseni eturistiriidat ja niiden häivähdyksetkin.

Olen varautunut siihen, että Arkadianmäellä oma ansiotasoni laskee, mutta vaikutusmahdollisuuteni yhteisiin ongelmiimme vastaavasti kasvaa.

PRH hyväksyi nopeasti kannatusyhdistyksemme, kiitos taloustirehtöörimme Marjut! Nyt odotamme vielä pankkitiliä. Matti ja Sami saivat kampanjasivulle markkinointiautomaatiotyökalut valmiiksi. Kuulin, että tämä päiväkirja on sivujen ehdoton suosikki! Palautteesta vähän arvelinkin niin. Onko avoimuus vähän harvinaisempaa kampanjoinnissa vai miksi lukijoita on niin paljon?

Kampanjamme ensimmäinen aamuseminaari on 26.1 Marinassa. Lipunmyynti alkaa maanantaina. Teemana sisäinen ja ulkoinen turvallisuus sekä neuvottelutaito kriisitilanteissa. Puhujat tulevat olemaan valtakunnan huippuja.

Aamulla pääsen Vakka-Suomalaisia yrittäjiä tapaamaan. Huolestuneita viestejä kuulee toreilla ja turuilta. Yrittäjät kertovat arvostuksen puutteesta. Hallitus ei ole yrittäjien elämää ainakaan helpottanut. Lisäksi arjen päällä on monta murhetta, olosuhteita ja häiriöitä. Pienen leipomon omistaja kertoi olevansa sähkölaskunsa kanssa umpikujassa. Ennen sähkölasku oli 600 euroa kuussa, nyt 1800. Ja hinta nousee. Kulujen nousua ei leivän hintaan pysty siirtämään. Ruuan hinta on jo noussut 16%. Tapahtuma-alan yrittäjä soitti, että hänen bisneksensä pysähtyi kuin seinään. Kassavirtaa ei ole. Kysyi, tiedänkö mitään töitä, mitä hän voisi tehdä. Yrittäjä on parhaita myyjiä mitä tiedän, nyt kertoi, että osaa ajaa myös trukkia konkurssin välttääkseen.

Suomen taloutta ei pelasta haaveet uusista nokioista, vaan sadat ja tuhannet pienet – ja keskisuuret yritykset.

Söimme yhdessä lasten kanssa. Lapsenlapsi juoksi syliini eilen monta kertaa ja huusi ”äijä, äijä, äijä”. Oma isäni on lapsillemme vaari, hänen isäänsä kutsuttiin Kokemäellä papaksi.

Minä olen nyt sitten äijä. Noiden taaperoiden tähden tässä nyt politiikkaa opiskellaan.

No surrender!