Uuden työpaikan kunniaksi pidimme sukulaisille tuparit Helsingissä. Kotimme säilyy saaristossa, mutta meillä on nyt kakkoskoti lähempänä Eduskuntaa.

Pääsiäisenä on keskusteltu Ahvenanmaan demilitarisoinnista.

Uusilta sotilastaustaisilta kansanedustajilta saa helposti nasevan otsikon asiasta, sillä sotilaallisesti asia onkin selvä. Suomella on velvollisuus puolustaa Ahvenanmaata, mutta demilitarisointi on tehnyt sen tarkoituksella vaikeaksi. Poliittisesti Ahvenanmaan asema on monimutkaisempi ja ahvenanmaalaisia tulee muuttuneessa tilanteessa tietysti kuulla.

Itämeren turvallisuustilanne on nimittäin oleellisesti muuttunut. Venäjä käy järjenvastaista ja arvaamatonta sotaa länttä vastaan ja Suomi on nyt Naton jäsen.

On kuitenkin enemmän kuin omituista, kuka Ahvenanmaan aseettomuutta nyt valvoo. Vielä tänäänkin Venäjän konsulaatti Maarianhaminan keskustassa on paikalla ahvenanmaalaisten aseettomuutta valvomassa. Tähän Suomi joutui suostumaan talvisodan jälkeen vuonna 1940. Konsulaatin purkamisella voisi aloittaa.

Itämeri on ovemme länteen. Taloudellisesti, turvallisuuspoliittisesti kuin ympäristöllisestikin elintärkeä meri.