Tänään me taustaryhmäläiset saimme Säätytalolla taas luottamuksellisen katsauksen Petteri Orpolta miten eri pöydissä on edetty. Paineesta huolimatta Orpo puhuu tavoitteistamme innostavasti ja neuvottelukumppaneistaan arvostavasti.

Jatkoin töitä täysistuntoon saakka Risto Artjoen neuvonantajana Valtioneuvoston johtaminen-pöydässä. Puhtaan energian Suomi-pöydän Kai Mykkäselle ja Saara-Sofia Sirenille olen toimittanut jo tekstini.

Pari haastetta vielä siellä täällä, kuten eri ideologioiden ja vaalilupausten viittoittamilla väylillä kuuluukin olla.

Päämäärämme on silti yhteinen. Siksi en ole parin päivän neuvottelutauosta huolissani. Työmme ei pääty yhteisen hallitusohjelman julkistamiseen vaan henkitoreissaan olevan hyvinvointiyhteiskuntamme pelastamiseen. Siihen menee useita vuosia ja koska institutionaalinen vastustus muutokselle tulee olemaan suurta, tulee se vaatimaan lujaa luottamusta, kestävyyttä ja medialukutaitoa.

Painostuksen kohteena ennenkin olleena mietin illalla ennakkopalautetta lukiessani, että toivottavasti kollegat muistavat miksi olemme täällä? Emme itseämme, korporaatioita tai järjestöjä varten, vaan suomalaisten etua ajamassa. Maa tulee jättää entistä ehompana seuraaville polville.

Ikääntyvä, velkainen Suomi tarvitsee rahoituksekseen merkittävästi lisää yrityksiä, kasvua ja työpaikkoja. Kaikessa ei valtion tarvitse olla mukana.

Kun julkisen sektorin uudistamista vertaa aiempaan kokemukseeni, mieleeni tulee yksi käsite yli muiden. Se on polkuriippuvuus. Polkuriippuvuudella tarkoitetaan kehitystä, jossa systeemin aiemmat valinnat vaikuttavat tuleviin valintamahdollisuuksiin. Systeemin valinnat voivat olla joko mahdollistavia tai rajaavia. Päätökset voivat olla myös alitajuntaisia tai kuvitteellisia. "Sitäpaitsi siitä tulisi kauhea meteli," tai "tuo on hyvä ajatus, tehdään siitä uusi hanke vanhan päälle."

Siksi asioiden näkeminen uudella tavalla on niin vaikeaa ja toteuttaminen vielä vaikeampaa.

Tilastojen valossa muiden pohjoismaiden menestykseen verrattuna valintamme ovat olleet leimallisesti rajaavia. Jos uudistamme maata vanhan rakennelman päälle kompromissein ja lisähankkein, perusongelma hautautuu edelleen kaiken alle ja maksoittuu.

Liikkumattomuus ei ole vain yksilöiden painonhallintaongelma. Terve yhteiskunta liikkuu, kehittyy ja uskaltaa yrittää uutta.