Suomen Kuvalehti julkaisi tänään kirjoitukseni . Jätin eduskunnan kansliaan myös toimenpide-aloitteen.
Olen pohtinut tätä jo pitkään. Kolmea kansakuntamme ongelmaa: turvallisuuttamme, ilmastokriisiä ja kansantaloutemme tilaa.
Ja voisiko olla jopa sellaisia keinoja, joilla pystyisimme ratkomaan niitä yhtaikaa?

Yksi sellainen on ollut päivittäin edessämme. Jatkuvassa uutisseurannassa oleva itärajamme.

Mitä jos itärajan ennallistaisi? Ei, idea ei varmastikaan ratkaise ongelmia yksin, mutta yksi ratkaisuista se voisi olla.
Suomen itärajan tuntumassa ja valtion mailla oleva suovyöhyke tulisi ennallistaa siten, että se muodostaisi fyysisen pidäkkeen päästä Suomeen. Samalla ennallistetut suot lisäisivät Suomen luonnon monimuotoisuutta, vähentäisivät luontokatoa sekä vähentäisivät ilmakehä- ja vesistöpäästöjämme.
Mittaluokaltaan kysymyksessä on suuri alue.

Suomen itäraja kuuluu Euroopan vihreään vyöhykkeeseen. Kylmän sodan aikaista rautaesirippua seuraa ekologisesti merkittävä vyöhyke, johon kuuluu runsaasti soita ja kosteikkoja. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan ja Kainuun välisellä alueella voisi olla noin 500 km2järkevästi ennallistettavissa olevaa suota. Merkittävä osa näistä alueista on valtion omistamia. Jo nyt alueella on myös suojelualueita.

Tavoitteiden yhdistäminen olisi arvokasta nykyisessä maailmantilanteessa, jossa sekä Euroopassa riehuva sota että ilmastokriisi vaativat uusia ideoita ja aloitteita.

Ja konkretiaa.

Sota Ukrainassa on osoittanut, että perinteisen sodankäynnin menetelmät eivät ole kadonneet minnekään. Modernin sodankäynnin, kuten droonien ja satelliittitiedustelun lisäksi panssarit ja asemasota ovat yhä keskeisessä roolissa sodankäynnissä. Se, mitä tapahtuu Ukrainassa, tapahtuisi myös muilla rajoilla Putinin jatkaessa imperialistisia pyrkimyksiään. Fyysisten kulkuesteiden rakentaminen on siksi yhä tarpeen – tämä on huomattu myös Virossa, Latviassa ja Liettuassa, joissa on päädytty rakentamaan bunkkerilinja Venäjän vastaiselle rajalle.
Ennallistettu suoalue on märkä ja upottava. Siten se on vaikeasti kuljettava ja todennäköisesti vastaisi esteenä melko korkeaa aitaa, puhumattakaan ennallistetun suon aiheuttamasta estevaikutuksesta raskaille panssarivaunuille.

Luonnontilaisten alueiden merkitystä maanpuolustuksessa ei tule väheksyä.
Suomen luonto on jo itsessään strateginen etu, joka kannattaa hyödyntää.

Ennallistettu suovyöhyke olisi myös merkittävä teko luontokadosta kärsivälle ympäristöllemme. Ennallistettu suovyöhyke olisi luontokäytävä, joka turvaisi soilla elävälle eläin- ja kasvilajistollemme tarpeelliset elinolosuhteet Itä-Suomessa. Laajasti ojitettu suoalue on kuivunut ja ekologisesti köyhtynyt. Suomi on ojittanut suoalueita voimakkaasti. Vaikka ojittamisella on saavutettu myös metsätaloudellisia etuja, noin 13 prosenttia Suomen ojitetuista soista eivät tuota talousmetsää lainkaan.
Jos esimerkiksi paksuturpeinen turvepelto muutettaisiin ilmastokosteikoksi, voisi päästövähennys olla jopa 30 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia hehtaarilta.
Tällä hetkellä näyttää siltä, että Suomi joutuu ostamaan muilta EU-mailta nieluoikeuksia LULUCF-asetuksen mukaisen laskennallisen takamatkan umpeen kuromiseksi. Suurin osa metsistämme on yksityisten omistuksessa ja maa on riippuvainen metsäteollisuudesta. Valtiolla ei myöskään ole sellaista mahdollisuutta, että voisimme oleellisesti pienentää metsäteollisuutta ja ostaa yksityismetsät hiilinielutavoitteisiimme pääsemiseksi.

Ennallistettu suovyöhyke olisi tehokas hiilinielu. Ilmastohyötyjen lisäksi se pienentäisi päästöoikeuskaupasta syntyviä kustannuksia. Tarkkoja lukuja emme vielä tiedä, mutta ajatellaanpa seuraavaa: jos laskennallinen vaje olisi esimerkiksi 50 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia ja oletettaisiin tarjolla olevan tällainen määrä nieluyksiköitä, ja jos nieluyksikön hinta olisi 50 eur/tnCO2, Suomelle syntyvä kustannus olisi peräti 2,5 miljardia euroa. 2,5 miljardia euroa.


Vaillinaiset ilmastotoimet käyvät kalliiksi paitsi lapsillemme huomenna, myös kansantaloudellemme tänään.

Ennallistettu suovyöhyke Suomen itärajalla olisi käytännönläheinen keino edistää sekä Suomen turvallisuutta että ympäristön terveyttä. Ennallistamishankkeen valmisteluvaiheessa tulisi ottaa tarkasti huomioon Puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen ja ympäristöasiantuntijoiden näkemykset.

Turvallisuuspoliittisten ja ympäristötavoitteiden yhdistäminen yhteisellä hankkeella olisi arvokasta nykyisessä maailmantilanteessa, jossa sekä Euroopassa riehuva sota että ilmastokriisi vaativat konkreettisia tekoja.