Kiireinen viikko.

Kyllästyin ottamaan kuvan joka kokouksesta ja tapaamisesta. Asioita tapahtuu ilman selfieitäkin.

Tällä viikolla pääsin ensimmäistä kertaa pitämään kokoomuksen ryhmäpuheen.

Käsittelin hallituksen julkisen talouden suunnitelmaa heti valtiovarainministeri Riikka Purran jälkeen. Miksi maamme talous on tähän tilanteeseen joutunut. Ja miksi teemme yhdeksän miljardin euron korjaustoimet. Syyttämättä ketään, joka ei ole tässä salissa tavallista.

Puhe käytiin läpi etukäteen ryhmän puheenjohtajistossa. Salista sain myönteistä palautetta runsaasti. Epätavallista sekin.

Sain puhua kokonaiset viisi minuuttia. Kolme sekuntia taisi jäädä alle.

Tehostamistoimet, rakennemuutokset ja arvonlisäverokorotuksen pitäisi nyt riittää. Paljon riippuu yrityksistä ja kuluttajien käyttäytymisestä. Inflaatiosta ja Venäjän sodasta.

Valonpilkahduksia on.

Varmaa on myös se, ettemme jätä hyvinvointiyhteiskunnan pelastamista kesken, vaikka oppositio huutaisi kuinka. Tällä viikolla poliittisilla lakoilla vastustettu poliittisten lakkojen lyhentämistä koskeva laki saatiin vihdoin läpi. Yksi askel vakaampaan toimintaympäristöön.

Valtiovarainvaliokunnassa luvut ja uhkat ovat tulleet liiankin tutuiksi.

Ympäristövaliokunnassa on ollut riidaton kevät,vaikka samanmielisyyttä ei aina saavuteta. Molemmat puheenjohtajat ovat oppositiosta, minulla hallituspuolueiden valiokuntavastuu.

Säästöpaineista huolimatta kehysriihi ei leikannut luonnonsuojelusta. Painopisteenä on edelleen vihreä siirtymä, vanhat valtion metsät, Saaristomeri, mistä olen tyytyväinen.

Minut kutsuttiin tällä viikolla myös Saaristomeri-ohjelman seurantaryhmään, joten pääsen seuraamaan valuma-alueen pilotteja niin kansallisella kuin alueellisellakin tasolla.

Sinivihreä sivistysporvari kuulemma.

Tänään lasken veneen vihdoin vesille.

Ajan Röölään.