Tapani ja Kaija kutsuivat ystävänsä juhlimaan 20 vuoden avioliittoaan samaan paikkaan mistä kaikki lähti. Loistava idea, maailman vieraanvaraisin ja hienoin pariskunta.

Juhlissa keskustelimme paitsi juhlaparista myös integriteetistä.

Moni paikalla ollut ystäväni on, tai on ainakin ollut toimittaja, joille puoluettomuus on paitsi tärkeää, myös välttämätöntä. Silti kullakin meistä on oma arvomaailmansa, josta ulos ovisilmästään kurkistaa ja uutisjuttuaankin lopulta rakentaa. Riippumattomuus on ideologioiden ja arvomaailmojen lainapeite, jota niin toimituksen johto kuin Julkisen sanan neuvosto aiheellisesti vahtii.

"Miten ihmeessä pystyit luopumaan puolueettomuudesta, ja asetut nyt itse jatkuvan kritiikin kohteeksi?"

Se on hyvä kysymyspari. Selitin ensin, että yritysjohtajana päätöksen tekoon kouliintui. Virheistä oppi. Asioista oppi ottamaan selvää, kuulemaan tarkasti vastakkaisia näkemyksiä ja kestämään myös sen, etteivät kaikki ole lopultakaan päätöksestä samaa mieltä. Siksi yhteiskunnallinen päättämättömyys, loputon lisätiekarttojen suunnittelu ja ohjelmajulistukset tuntuvat niin vierailta. Jos toteutus, eli implementaatio puuttuu, ei todellista johtamista tapahdu kuin mielikuvatasolla. Tai sitten jo eskaloituneen kriisin hätäisenä improvisointina.

Toisekseen, ongelmat ovat niin suuria, että muut työtehtävät tuntuivat nyt toisarvoisilta. Pakko yrittää. Suvussa on pari senaattoria jo ennestään. E.N Setälän vaakunassa, jonka olen kiinnittänyt kotimme seinään, lukee vapaasti käännettynä : "Suurissa asioissa riittää, että on yrittänyt."

"No arvostan tota kyllä. Ehkä kyse on sittenkin uskalluksesta. En ole vain itse uskaltanut."