Sunnuntaina on jo toiset vaalit, joissa olen ehdolla.

Tai no kolmannet, sillä meripelastajakollegat äänestivät minut Meripelastusseuran hallitukseen pari kuukautta sitten. Vaikka viihdyn ruorissa tai pinturinpuvussa kyllä paremmin kuin sisätiloissa, tunnustan.

Vaikea sanoa ei, kun pyydetään, vai mitä kaikki tuhannet ehdokkaat jotka uhraatte vapaa-aikaanne luottamustehtäville?

Vähän samoin kävi kuntapolitiikassa. Nyt pyydän sitten luottamusta naantalilaisilta, koska kotikaupunkini ansaitsee turvallisen ja kestävän tulevaisuuden, koulut ja palvelut jokaiselle täällä asuvalle ja tänne muuttavalle.

Saaristolainen luonto ja elämäntapa tarvitsee puolustajan. Siksi kiersin tänä keväänä kouluissa, jotka ovat kuntien tärkein tehtävä.

Vaalitenteissä on puhuttu enemmmän valtakunnan politiikasta. Puolueet eivät lähivaaleja erityisemmin nosta, sillä arki valtuustoissa on yhteistyötä oman kunnan ja kuntalaisten eteen. Jos haluaa olla itselleen rehellinen, ei oman puolueen etevyyttä pysty tenteissä korostamaan, koska suurimmat päätökset tehdään aina yhdessä.

Välillä väitellen kiivaasti, mutta yhdessä.

Kannattaa muuten tarkistaa, mitkä puolueet kotikuntaasi johtavat ja verrata niitä puolueen vaalipuheisiin. Liittyykö tentissä esitetyt syytökset mitenkään kunnan tehtäviin? Tai jos vallanpitäjä vaatii sormi pystyssä muutosta, vaatiiko sitä siis itseltään? Etenkin valtioneuvoston ulkopuolisilta puolueilla on havaittavissa pienoista älyllistä epävakautta, vai mitä.

Kansanedustajan arkea värittää Donald Trumpin tullisekoilut ja Venäjän uhka. Järkevää kauppapolitiikkaa on jatkaa Suomen talouden vakauttamista, tukea edelleen puhtaan siirtymän investointeja ja puolustusteollisuutta rakentaa EU uudeksi. Eurooppa on herätetty maailman vaikutusvaltaisimmalla sumutorvella jo kahdesti. Ensin yhteisen puolustuksen, sitten kilpailukyvyn puutteella. Strateginen autonomia muuttui paperista patruunoiksi ja miljardeiksi.

Sääntöperäinen maailmanjärjestys ei mielestäni silti kadonnut, kuten usein väitetään.

Suurvalloilla on vaan nyt eri säännöt kuin muilla. Kunnes markkinat voittavat ja vapaakauppa lopulta palaa.

Tuhkan ripottelun sijasta on hyvä muistaa, että yhdessä olemme lähes Yhdysvaltain kokoinen ja yhdeksän kertaa suurempi kuin Venäjä. Pakon edessä eurooppalaisuudelle löytyy kyllä motivaatio. Vähemmän säätelyä, enemmän vapautta.

Kirjailija Thomas Paine kirjoitti 1700-luvulla, että meillä on valta aloittaa maailma uudelleen.

Juuri tästä on demokratiassa kysymys.