Päivystysviikko Turun PV Absolla. Viikkoon mahtui niin myrsky nimeltä Ulla, kuin monta ensivastekeikkaa.

Yhdellä keikalla potilaan alle kouluikäinen lapsi tunnusti heidän veneeseen astuessani soittaneensa joskus hälytyskeskukseen kaverinsa kanssa ”pienen pilapuhelun.” Lupasi, ettei soita toiste, jollei olisi oikea hätä.

Tällä kertaa ei ollut pilasta kysymys.

Potilas kuljetettiin Naantalin keskustassa odottavaan ambulanssiin sairaalahoitoa varten.
Myrskyvaroitukset meni veneilijöille hyvin perille, tummanpuhuvassa aallokossa ei heilunut juuri muita kuin me ja merivartiosto.

Yövyin myrsky-yönä ensimmäistä kertaa pelastusaluksen messissä, koska meidän ei olisi ollut turvallista lähteä länsimyrskyssä tukikohdan laiturista keikalle. Olimme 24/7 valmiudessa Satavassa, jossa tuulen suunta suotuisampi ja josta pääsi paremmin liikkeelle.

Koko miehistö mahtui ahtaaseen hoitotilaan, yksi hoitopöydälle. Mietimme, että Petrin voisi pöydältä herättää räpsäyttällä operointivalot päälle ja käynnistämällä akkuporakoneen.

Päällikkö Petteri Myllynen nukkui tuolissaan komentosillalla, sen mitä pystyi.

Hauska ja osaava porukka taas, paljon opin uutta ja tehtävänvaihdot piti mielen virkeänä.
Myrsky-yöna olin pinturivuorossa.

Kun päivystys päättyy, taidan poltaa kotiterassilla paksun sikarin.

Ja nukkua vähän.