Emme päässeet kolmeakymmentä metriä lähemmäksi rantaan ajanutta moottorivenettä. Kahlasin sinileväisessä Suomenlahdessa haverialukselle.

Hinausköyttä kiinnittäessäni ei koskaan voi olla ihan varma kestääkö aluksen rakenteet, onko pohjasssa repeämä, jota en löytänyt?

Ainakaan kuljettaja ja koira eivät vahingoittuneet törmäyksessä.

Lauantain keikka päättyi hyvin, veneellekin. Partioimme espoolaisten uimarantojen läheisyydessä, muistuttaaksemme vaarasta ja ollaksemme tarvittaessa lähellä.

Perjantai oli maailman hukkumisten ehkäisyn päivä. Suomessa ainakin kuusi ihmistä hukkui.

Tämä kesä on tehnyt kaikille näkyväksi sen, että suomalaisten uimataidossa ja vesiliikenteen turvallisuudessa on paljon parannettavaa.

Ainakin kolme asiaa parantaisi vesillä liikkujien turvallisuutta.

Pelastusliivien käyttöpakkoa tulisi laajentaa kaikkiin avoveneisiin, soutuveneisiin ja veneiden ulkotiloihin. Jopa 80 prosenttia vesiliikenteessä hukkuneista olisi voitu pelastaa, jos liivit olisi puettu päälle. Nykyinen laki on jäänyt puolitiehen, kun veneessä on oltava liivit, mutta niitä ei tarvitse pitää päällä. Ei turvavyötäkään kiinnitetä vasta kolaritilanteessa eikä pyöräilykypärää kaatuessa.

Toiseksi vesiliikenteen promillerajaa voitaisiin ihan hyvin laskea 0,5 promilleen, kuten autoilussakin. Tätä on esitetty myös Traficomin liikenneturvallisuusselvityksessä. Miksi päihtyneenä olisi turvallisempaa liikkua vesillä kuin teillä?

Kolmanneksi lasten uimataito tulee palauttaa. SUH:n ja Opetushallituksen vuonna 2022 tekemän tutkimuksen mukaan vain noin 55 prosenttia kuudesluokkalaisista oli uimataitoisia eli täytti määritelmän uimataidosta, kun vuonna 2016 osuus oli 76 prosenttia.

Uimataito on kansalaistaito, joka on palautettava. Kouluissa tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että lapset saavuttavat opetussuunnitelmassakin vaadittavan perusuintitaidon. Opetetaanko joka koulussa vielä uimaan?

Ei anneta kenenkään hukkua.