Yön pimeimpänä tuntina iski epävarmuus. Tuleeko tästä yhtään mitään? Äänestääkö mua kukaan?

Usko palautui puolisuorassa suhteessa auringon nousukulmaan ja ehkä vähän yhteydenottojen määräänkin. Lisää fiksuja ihmisiä ilmoittautui oma-aloitteisesti tukiryhmään. Kiitos Tuija, Marja ja Anne!

Lupasin mennä tutustumaan Suomen suurimpaan sikalayritykseen Ruskolle. Luin Turun Sanomista taustaksi, että tila kierrättää lantansa ravinneköyhälle alueelle, joka on Saaristomeren pelastustyötä parhaimmasta päästä. Silloin lisälannoitetta ei tarvita lainkaan, tai ainakin se vähenee oleellisesti.

Enpä ole sikalassa käynytkään, kerron sitten mitä opin.

Huomenna tapaan tukiryhmäläisiä Turussa ja käyn Uudessakaupungissa tarjoamassa pullakahvit. Toivottavasti tulee paljon ihmisiä paikalle!