Sudesta on riidelty ja väitelty koko eduskunnan olemassaolon ajan.

Maaseudun ja kaupunkilaisten näkemykset ovat eronneet yhtä kauan.  Liioittelu ja vääristely ovat moninkertaistuneet informaatioympäristön digitalisoiduttua.
Henkilökohtaisesti suhtautumiseni  metsästykseen on selvä. Metsästän lähinnä valkohäntäpeuroja ja kauriita ruuaksi, sekä vieraslajeja, kuten minkkejä ja supikoiria saariston lintuja syömästä. Suurpetoja en ole metsästänyt eikä sellaisia aikeita nytkään ole.

Suurpetojen kannanhoidollinen metsästys on jo melkein kolme vuotta sitten kirjoitetussa hallitusohjelmassa, joten yllätys tämä tänään hyväksyttävä laki ei ole.

Poliisin mukaan susiin liiittyvät poliisitehtävät ovat kasvaneet rajusti, tehtäviä on raportoitu tähän mennessä ennätysmäärä, yli 700.

Täällä Varsinais-Suomessa susikanta on erityisen vahva ja kannan harkittu alueellinen säätely viranomaisten vuosittaisen harkinnan jälkeen on siksi perusteltua. Suurpetojen kantaa on seurattava tarkoin, eikä susia, karhuja saati ilveksiä saa antaa metsästää sukupuuttoon.  Jos kanta romahtaa, ei viranomaiset tule antamaan kaatolupia.

Karhujen aiheuttamat vahingot ovat kasvaneet 40% ja ilvesten 60%.  Poliisin mukaan ihmisille vaaraa aiheuttaneiden karhujen karkoituksia ja lopetuspäätöksiä on jouduttu tekemään tänä vuonna noin 60 kertaa. Vuonna 2022 tapauksia oli vain yhdeksän.

Prosessi ansaitsee kyllä kritiikkinsä, kuten valiokunnan puheenjohtaja Kike Elomaakin on myöntänyt. On hyvä tietää, että sekä ilveksen, että karhun metsästys vaatii vielä erilliset asetukset, joita varten maa- ja metsätalousvaliokunta pääsee kuulemaan asiantuntijoita keväällä.

Viranomaisille jää lopullinen vastuu kannan koosta.

Se, että saukko jäi vanhaan metsästyslakiin, on minusta huonoa valmistelutyötä ministeriöltä. Saukon metsästykseen ei ole mitään syytä.