Palasin tänään Sovittelija-kirjaani, joka julkaistiin pari kuukautta sitten. Kirjastani ilahtanut lukija oli sitä mieltä, että sovittelutaitoa tarvittaisiin politiikkaan vähän enemmänkin. Itse hän oli hyödyntänyt työkalujani työyhteisönsä ongelmissa.

Olen samaa mieltä. Identiteettitaistelu ja polarisoitunut jankutus ei johda kestäviin ratkaisuihin. Väittely on hyvästä, riitely ei.

Jos odottaa vain omaa vuoroaan toistaakseen argumenttiaan uudelleen ja uudelleen, ei koskaan kuule mitä toinen yrittää sanoa. Valtakunnansovittelija Vuokko Piekkala kertoo kirjassani, että tiesi työmarkkinariidan ratkaisun olevan mahdollinen, jos osapuoli pystyi sanoittamaan myös vastapuolen tavoitteen. Kompromissia ei ole löydettävissä, jos ei tiedä mihin toinen pyrkii.

Sovittelijan jatkotutkinto Oulun yliopistossa oli avartava kokemus. Suosittelen taidon harjoittamista vähintäänkin kaikille esihenkilöille.

Ja päättäjille.