Taisin löytää taloutemme jarrun.

Paskapuheen.

Yksi tapa tehdä oma työnsä mahdollisimman hyvin on nimittäin se että osaa valita taistelunsa ja oppii poistamaan omasta työstään hukkaa.

Aikaa on nimittäin rajallinen määrä.

Suosittelen aloittamaan henkilökohtaisella paskapuheenpoistolla. Mitä jos  kiteyttäisi sanottavansa eikä varastaisi muilta aikaa?

Koiran kakkapussikeikalla mietin, että paskapuhelaatuja on oikeastaan neljää sorttia.

Ensimmäinen on rakenteellinen, muotoon liitetty paskapuhe. Esimerkiksi kiitetään vuolaasti puheenjohtajaa, jokaista jo puhunutta referoidaan kymmeniä kertoja ja ihastellaan mahdollisuuttaan saada vihdoinkin oma äänensä kuuluviin, kun on sitä mielessään jo käynyt läpi muiden puhuessa moneen kertaan, muita tietenkään kuulematta. Kun deletoi puheestaan pois kaikki muut kuin kohteliaisuudet ja muodollisuudet ei jäljelle jää yhtään mitään.

Toinen on professiopaskapuhe. Korostaakseen omaa osaamistaan ja erityistaitojaan puhuja kertaa omat merkkitekonsa ja saavutuksensa, alustaa aivan asian vierestä korostaakseen asemaansa. Pahimmillaan ylevöittää itsensä kolmanteen persoonaan, kokonaan muiden tavoittelemattomiin.

Kolmas lajityyppi on tilanvaltaus. Poliitikoille ominainen paskapuheen muoto. Hölisee menemään vaikka mitään uutta sanottavaa ei ole, mutta olinpa esillä. Siksi eduskunnan täysistuntoon on asetettu puheenvuoroille aikarajoja, sillä muuten puhuisimme kaikki pidempään kuin ajatus kantaa.

Neljäs paskapuheen muoto on panettelu. Tahallista harhaanjohtamista, tiedonvääristämistä tai kilpailijoiden panettelua, johon menee paljon fiksujen ihmisten aikaa,  ja jolla likaa aina myös itsensä ja uskottavuutensa.

Minkähänlainen tuottavuusloikka tapahtuisi kun näistä  neljästä vähentäisi vaikka 50%?