Kansainvälistä oikeutta vastaan, mutta silti oikeutettu.

Näin sanoin äsken Varsinais-Suomen kokoomuksen kevätkokouksessa Kaarinassa Yhdysvaltain ja Israelin hyökkäyksestä Iraniin. Kymmeniä vuosia kansalaisiaan tappaneen ja terrorisoineen, terroristijärjestöjä tukeneen hirmuhallinnon kaatumista ei ole syytä surra.

Samaan aikaan YK:n ja kansainvälisen oikeuden ohittaminen ei ole hyvä asia, vaikkei olekaan epätavallista.  Venäjä on käynyt hyökkäyssotaa Ukrainassa jo neljä vuotta vastoin kaikkia mahdollisia lakeja, moraalia ja kohtuutta. Yhdysvallat on ohittanut YK:n mandaatin  monesti. Lähes tulkoon paikanpäältä seurasin Naton iskua Bosniaan Jugoslavian sodan reportterina 1995.

Se sota päättyi siihen. Lähi-Idän sota ei taida päättyä koskaan.

Otin puheessani myös kantaa ydinenergialainsäädäntöön, joka on tulossa myös minun vastuuvaliokuntaani.

Suomi kielsi punaposkisessa YYA-hengessään ydinaseiden hallussapidon ja kuljetuksen erillisellä lailla, toisin kuin esimerkiksi Ruotsi, Tanska ja Norja. Nyt tilanne on muuttunut, sillä Nato-jäsenyyden ydin on ydinasepelote.

Ainoa mitä Venäjä pelkää.

Nyt laki päivitetään, jotta suomalaisia voidaan suojella ydinsodalta pelotteella, asialta, jota kukaan meistä ei haluaisi olevan olemassa.

Suomesta ei tule ydinasevaltiota, eikä tänne olisi mitään järkeä tuhansien kilometrien etäisyydeltä toimivia ballistisia ohjuksia sijoittaakaan.

Turvallisuustyössä on kaikessa pelottavuudestaan huolimatta tärkeää erottaa toiveet todellisuudesta. Minusta suomalaisia on suojeltava sellaisilta uhilta, jotka ovat, eikä haikailla sellaista todellisuutta, jota ei ole.

Yhteistyössä.