Päivä 318

Elämäni toisessa puoluekokouksessa oli minusta kolme erityispiirrettä.

Ensinnäkin yhdessä tekemämme tavoiteohjelma oli hyvinvointiyhteiskuntaamme uudistava, optimistisen oikeiston näkemys tulevaisuudesta, jossa jokaisella on samat mahdollisuudet kouluttautua, menestyä ja vaurastua. Mahdollisuudet tarkoittavat myös velvollisuuksia, työkykyisten ja -ikäisten on osallistuttava hyvinvointiyhteiskuntamme ylläpitämiseen. Turvallisuudesta, koulutuksesta, terveydestä ja luonnosta on huolehdittava, siksi julkinen talous on saatava tasapainoon. Itseisarvo jatkuva säästäminen ei tietenkään ole.

Toiseksi kokouksen puheenvuoroissa, läpimenneissä aloitteissa ja äänestyksissä kuului erityisesti naisten ääni. Karoliina Partanen oli kokouksen tärkeimmän äänestyksen ylivoimainen ääniharava, pätevyys ja välittömyys valtteinaan.

Karoliinaa äänestivät niin miehet kuin naiset.

Puheenjohtaja Petteri Orpoa ei haastanut kukaan, sillä hänen johdollaan puolue on voittanut useimmat vaalit ja uudistanut maata kokoomuslaisten arvojen pohjalta menestyksekkäämmin kuin kukaan häntä ennen.

Käytävillä ja iltajuhlissa oli viime kokouksen varauksellinen tunnelma murttunut, väki uskalsi nauraa itselleen ja alkanut talouskasvu vahvisti epäijöille, että olemme tehneet oikeita asioita. Tätä vahvistin omassa puheessani lauantaina.

Kolmas huomioni on se, ettei Petteri maininnut kertaakaan kilpailevia puolueita.

Siinä on minusta mahdollisuus sivistyneempään vaalitaistoon, jossa menestyä voi tallomatta muita. Kertomalla mitä olemme tehneet ja miksi ja mitä aiomme tehdä suomalaisten parhaaksi seuraavaksi.

Sitä voisi kutsua vaikka sivistysporvarin puheeksi.