Kirjoituspäivä. Ensi viikolla pidän viisi esitelmää ja yhden luennon johtamisen kurssilla Turun Kauppakorkeakoulussa. Illallispuheen lupasin pitää infosodasta Suomalaisella Pohjalla.

Pohdimme tänään evp kenraali Pekka Toverin kanssa Suomen tulevaa turvallisuuspolitiikkaa ja tietysti Venäjää. Pekka oli esimieheni jo varusmiehenä 30 vuotta sitten Panssariprikaatissa Parolassa. Koulutti minusta taistelupanssarivaunu-upseerin. Yhteistyö ja ystävyys on jatkunut tähän päivään asti ympäri maailmaa, vaikka tankkeja emme enää komenna. Mustaa barettia pidän harjoituksissa tietysti edelleen.

Pekka on suuresti arvostamani sotilas ja strategi, joka on tullut sodan aikana tutuksi nyt muillekin.

Nyt on meneillään yksi Venäjän historian suurista bifurkaatioista eli siirtymisistä uudelle kehitysuralle. Venäjän historia on tähän asti noudattanut merkillistä kehityskaavaa, jossa liberalisointi ja taantumus vuorottelevat. Putinin Venäjä käy sotaa länttä vastaan, jota tässä sodassa edustaa yksin Ukraina. Jos Venäjän annetaan voittaa mitään Ukrainassa jatkaisi Venäjä puskurivyöhykkeen luomista. Tuloksena olisi vuosikymmenien epävarmuus ja sodan uhka Suomelle. Pekka muistutti Leninistä: "Kokeile ensin pistimellä. Jos ei uppoa, yritä muulla. Jos uppoaa, työnnä syvemmälle." Eikä Lenin viitannut pistintaisteluun.

Siksi molempien mielestä Ukrainaa tulisi tukea voimakkaammin, raskaammalla aseistuksella. Venäjältä jäädytetyt varat tulisi käyttää Ukrainan puolustukseen, kuten Viro tekee.

Ukraina on nyt Euroopan eturintama.