Päivä 322

Ajantaju meinaa kadota.

Kolmas vuorokausi 24/7 päivystyksessä Saaristomeren tukikohdassa.

Vapaaehtoisessa meripelastuksessa eletään keikkojen rytmiin. Kukaan ei valita.
Eilen matkalla lounaalle meripelastuskeskus hälytti ajelehtivan moottoriveneen avuksi.  Ehdimme , samoin kuin karille ajaneenkin luokse,  meripelastustehtävä sekin.

Lounas syötiin sitten kuudelta, illallinen keskiyöllä.
Hyvin syötiinkin,  yhteisellä ruokailulla on täällä aivan erityinen merkitys.

Keikkojen välissä treenataan. Kuvassa olen pintapelastajavuorossa ja vilssataan asiakas kyytiin kun olin hänet ensin aallokosta hakenut. Turvallinen tapa toimia kovassa aallokossa, jos kaikki tietävät kuinka toimia.

Kesä on ollut kiireinen, viime viikolla tuli tällä PV Rimicillä tuhat keikkaa täyteen

Ingen ska omkomma till sjöss, kuten ruotsalaiset kollegat sanovat.