Tänään pidän tauon vaalitilaisuuksista ja vietän viikonloppua ystäväporukassa metsästämässä valkohäntäpeuroja Metsämaan Metsästysseuran vieraana Loimaalla.

Kaveriporukassa on pari ystävää maailmalta, suomalaisia ensihoitolääkäreitä, yrittäjiä, poliisi.

Pysähdys iltahämärässä auttoi huomioimaan yhden jutun, joka tässä työnhakuprosessissa on aivan ainutlaatuista.

Tuttujen ja tuntemattomien tuki. Hämmentävän moni haluaa auttaa. Kutsuu kotiinsa, kirjoittaa ohjelmaa, lahjoittaa vähän rahaa, kertoo selkäni takana minusta hyvää.

Huomaan selittäväni ilmiötä itselleni, että pääsen läpi tai en, suuri joukko haluaa Suomeen muutoksen. Uuden hallituksen, yrittäjä-ystävällisen ja turvallisen Suomen, jossa peruspalvelut toimisivat. Ehkäpä myös uuden poliittisen kulttuurin?

Emme jaksaneet seurata vaaliväittelyä, jossa maan ylin päättäjä puhuu kaikkien muiden päälle. Olen tietysti politiikassa amatööri, mutta voisiko päättäjien välinen dialogi olla toista kunnioittavaa, sovittelevampaa?

Nyt laitan älypuhelimen taskuun ja painun metsään.

No surrender.