Vapaapäivä.

Tänään ennakoitiin jo kesää treenaamalla karttanavigointia ja laskentaa ilman digitaalisia apuvälineitä. Kiva porukka kuten aina, vapaaehtoisia meripelastajia koolla kokeneen Markus Takalan johdolla.

Tehtäväni meripelastajana on operatiivinen, päivystän vuorollani Saaristomerellä. Meitä vapaaehtoisia on Suomessa 1500 ja meripelastusaluksia 132. Viime vuonna keikkoja oli 2126. Apua sai yli 4000 ihmistä. Suomessa meripelastus on riippuvainen meidän vapaaehtoisten työpanoksesta (ja jäsenmaksuista) sekä yritysten ja STEAn rahoituksesta, joka rahoittajista tärkein.

Aluskannan ylläpito ja polttoaine maksaa. Rahoitukseen pitäisi löytää pysyvämpi malli, joka mahdollistaisi pitkäjänteisen kehittämisen. Pelastusala jää arvostuksestaan huolimatta muiden jalkoihin.

Meripelastusta ennen tein vapaaehtoistyötä Punaiselle Ristille ja Planille. Planin hallituksessa istuin kahdeksan vuotta, enimmäkseen puheenjohtajana. Toteutimme kehittyviä maita varten silloin Because I am a girl-ohjelman, jolla rahoitettiin miljoonien tyttöjen opiskelua ja ihmisoikeuksia ympäri maailmaa.

Merellä nautin konkreettisesta auttamistyöstä. Kerran konerikosta kärsinyt kippari parahti: "Ja miten Aalto-Setäläkin on täällä jo paikalla!"