Tänään vaalipäivämme alkoi aamuviideltä. Tiimiläiseni Tuija Ason idea oli jakaa aamujunalaisille suklaapusuja ja näin todella teimme Kupittaan asemalla. Aikaisen aamun uuvuttamia työmatkalaisia silmin nähden ilahdutti ystävänpäivän yllätysiskumme. Loput pusut jaoimme iltapäivällä Yliopistonkadulla, kun ihmiset pääsivät töistä.

Ei tämä vaalityö saa liian vakavaa olla.

Kiitos kaikille, jotka pysähdyitte juttelemaan. Ja kiitos kannustuksesta. Kummitytöllekin.

Päivän puheen pidin Valtion Virastotalolla Ukrainan tilanteesta keskittyen erityisesti kyber- ja informaatiosodankäyntiin. Huomasin omat vanhempani ja englanninopettajani yleisössä. Hämmästyttävän moni tuli tilaisuuden jälkeen kysymään, voisiko jotenkin osallistua kampanjaani. Esimerkiksi jakamalla esitteitä. Hämmentävää. Muutosta kaivataan. Ja myös meitä politiikan ulkopuolelta elämänkokemuksensa hankkineita.

Illalla lämmitimme saunan pojan perheelle, jotka osallistuivat tänään Turussa kampanjatyöhön. Kuulinkin sivusta.

"Tiedätkö jo, ketä äänestät vaaleissa?"

"Ai et? Mulla on sulle hyvä ehdokas. Äänestä mun isää!"