Aurinkoinen päivä saaristossa, pilviä metaversumissa.

Sain maistaa tänään twitterissä polarisaation paukkeesta. Yleisradion Puheet päreiksi- dosentti Vesa Heikkinen tuomitsi minut "pimeälle puolelle ", kun arvostelin pääministerin hornet-puheita. Näyttivät Antti Häkkänen, Mika Aaltola ja Pekka Toveri saaneen osansa jo eilen kun kiersin maakuntaa.

Minusta ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun avaus hyökkäyksen kohteena olevassa maassa oli varomatonta kahdesta syystä. Ukrainaa on tuettava niin kauan kuin Venäjä saadaan ajettua sieltä pois, mutta meidän terroristivaltion naapurien ei kannata luopua omista strategisesti tärkeimmistä aseistaan. Uudet hävittäjät saadaan vasta vuosien kuluttua. Toisekseen hävittäjät ovat tuhoamisen kohteena olevalle valtiolle kuolemanvakava kysymys. Uskon, että väärinkäsitys on jo diplomaattiteitse korjattu, mutta taistelu jatkuu somessa.

Vaalikampanjan aikana olen huomannut, että twitter on somealustoista toksisin. Vasemmistolaisille näyttää myös olevan luontevampaa puolustaa nopeasti omiaan, mistähän se johtuu? Sivistysporvari ei halua riidellä vaan laittaa kavereilleen meemin? En minäkään riidellä halua, mutta arvojani puolustan. Kuten Suomen puolustuskykyä.

Vaaleissa ei kannata vaieta.

Oma sanavalintani oli provosoiva, turhaan. Kirjoittaessani "punainen pääministeri" ajattelin sillä tämän hallituksen harjoittamaa hyvin vasemmistolaista talouspolitiikkaa, josta olen tunnetusti eri mieltä. Pohdin myös onko pääministeri turpo-asioissa riittävän hyvin briiffattu, vai siksikö halusi oman turvallisuuspoliittisen neuvonantajaryhmän puolustusministeriön ja pääesikunnan rinnalle? Vai missä ongelma?

Onneksi äänestyspäivään on vain kolme viikkoa.

Peace.