12. helmikuuta 2023

Minulle turvallisuusteemat ovat aina olleet läheisiä. Jopa kosketusetäisyydeltä. Nuorena toimittajana, sotilaana ja avustustyöntekijänä olen seurannut paikanpäältä niin Jugoslavian sotaa, Neuvostoliiton hajoamista Baltian maissa, kuin Sudanin, Gazan, Libanonin ja Iranin kriisejäkin. Sotilaskoulutusta olen saanut niin paljon kuin siviili voi saada. Kuulun aktiivireserviin edelleen ja olen sotilasarvoltani majuri.

Nyt eduskunnassa olen ottanut ahkerasti kantaa turvallisuusteemoihin. Tämä hallitus suhtautuu vakavasti Ukrainan tukemiseen sodassa. Ukraina on Euroopan eturintama, emmekä voi antaa Ukrainan murtua – sotaväsymykselle ei ole sijaa. Venäjän pelottelulla ei ole meihin turvallisuusosaajiin vaikutusta.

Meneillään on yksi Venäjän historian suurista bifurkaatioista eli siirtymisistä uudelle kehitysuralle. Venäjän historia on tähän asti noudattanut merkillistä kehityskaavaa, jossa liberalisointi ja taantumus vuorottelevat. Putinin Venäjä käy sotaa länttä vastaan, jota tässä sodassa edustaa yksin Ukraina. Jos Venäjän annetaan voittaa mitään Ukrainassa, jatkaisi Venäjä fantasioimansa puskurivyöhykkeen luomista. Tuloksena olisi vuosikymmenien epävarmuus ja sodan uhka Suomelle. Leninin sanoin: "Kokeile ensin pistimellä. Jos ei uppoa, pistä muualle. Jos uppoaa, työnnä syvemmälle." Eikä Lenin viitannut pistintaisteluun.

Sisäinen turvallisuus on vähintään yhtä tärkeää. Poliisi ei voi elää vuodesta toiseen lisäbudjettien varassa, vaan suunnittelun tulee yltää pidemmälle, yli hallituskausien. Minusta poliisi tarvitsee oman reservin, joka on kustannustehokas tapa toimia myös maanpuolustuksessa.

Suomi tarvitsee yhteisen kyberkeskuksen ja informaatiovaikuttaminen pitää vastuuttaa kuten Ruotsissa. Nyt siitä ei vastaa Suomessa kukaan, vaikka Ukrainan pärjätessä suurempaa hyökkääjää vastaan juuri informaatiosodankäyntikyvyllä on ollut valtava vaikutus.

Ehkäpä keskeisin syy siihen, että länsi ja Yhdysvallat ovat yhä Ukrainan tukena on taitava ja hellittämätön informaatiosodankäynti?

Petteri Orpon hallitus on vienyt Suomea aktiivisesti Naton sisärakenteisiin. Lisäksi hallitus on neuvotellut ulkoministeri Elina Valtosen ja puolustusministeri Antti Häkkäsen johdolla puolustusyhteistyösopimuksen eli DCA-sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa. Suomen turvallisuus kaikissa tilanteissa on tämän hallituksen tärkein tehtävä.

Kirjoitin Suomen Nato-strategiasta ajatuspaja Toivon julkaisussa. Pääset tutustumaan siihen tästä.

Minun turvallisuusteemani: