Yritän ehtiä kampanjankin aikana liikkumaan joka päivä. Kun liike pysähtyy, rapautuminen alkaa.

Televisiossa väitellään sote-palveluista. Hallituspuolueet ovat omista päätöksistään kokoomuksen kimpussa.

Suuri osa verorahoistamme menee sosiaali- ja terveyspalveluihin. Väestön vanhetessa palveluiden tarve kasvaa kuten kustannuksetkin, noin miljardilla eurolla vuodessa. Tätä epäyhtälöä ratkaisemaan poliitikkomme rakensivat Sote-uudistuksen, 22 uutta, keskenään erilaista hyvinvointialuetta.

Ja hyvin ei voida. Millään mittarilla.

Rahoitusmalli jäi suunnittelematta eikä henkilökuntaa ole. Suomesta puuttuu 17 000 sairaanhoitajaa ja 8 800 lähihoitajaa, kymmenessä vuodessa pitäisi löytää 200 000 uutta työntekijää lisää. Potilaat odottavat apua jonoissa. Täällä Turussa kivuliasta nivelrikkoa sairastava potilas joutuu odottamaan keinonivelleikkaustaan vuoden.

Tämä hallitus on investoinut hallintoon. Seuraava voisi keskittyä palveluihin ja hoitohenkilökuntaan. Ja ottaa yritykset kumppaneiksi. Ja lisäämällä koulutuspaikkoja, tekemällä eläkeläisten työnteko kannustavammaksi, lisäämällä työntekijöiden hyvinvointia, vaatimalla parempaa johtamista ja rekrytoimalla tosissaan maailmalta.

Yrityksistä tuttu keino olisi myös kustannusten avoimuus. Parhaat käytännöt kannattaisi jakaa eikä kätkeä. Tai minkälainen malli syntyisikään jos asiakas olisi keskiössä?