Filtterit poistanut puheenjohtajatentti.

Pääministeri Sanna Marin ja Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra huusivat toistensa päälle puheenjohtaja Sanna Savikosta pätkääkään piittaamatta. Argumentit polkivat paikallaan, mutta viha välittyi kotikatsomoihin. Tunteet tarttuvat helposti, mutta ei onneksi Petteri Orpoon.

Väittelyä ennen Petteri piti elämänsä parhaan puheen. Kokoomuslaisena olen jäävi, mutta ammattiviestijänä ja kirjoittajana uskon, että olisin tätä mieltä vaikka en olisi tähän sirkukseen itse lähtenytkään. Orpon puheessa laskeuduttiin äänestäjien ongelmien tasolle, kerrottiin tarina eikä julistettu, eikä edes hyökätty päättäjiä vastaan, vaikka se oppositiosta käsin olisi ollut varsin helppoa.

Hassua olikin, että retorisesti oppositiopuheen piti pääministeri.

Mietin kotisohvalla, mitä poliittiselle väittelylle oikein on tapahtunut? Riitapukarit kirjaimellisesti huutavat omaa väitettään, piittaamatta kenestäkään muusta. Klassinen riidan kaava, jonka kukin tunnistaa työpaikoilta ja kouluista. Ihmiset riitelivät, ei asiat.

Televisioväittely on tietysti vain osa totuutta. On hyvä miettiä kelle puheenjohtajat vaalitentissä puhuvat. Kunkin pääministeriehdokkaan pääyleisö on omat kannattajat, mutta on vaikea uskoa, että tämä on se tyyli ja toimintatapa, jota perussuomalaiset ja demarit arvostavat johdoltaan eniten. Runsaan viikon kuluttuahan se selviää.

Aiemmin päivällä keskustelin kahden kansanedustajan, Aki Lindenin ja Vilhelm Junnilan kanssa turvallisuuspolitiikasta Mikko Rönnholmin johdolla ja kutsusta Naantalin kirjastossa. Saimme palautetta, että oli kiva kuunnella asiantuntevaa keskustelua, jossa toista arvostetaan, vaikka ette kaikesta olleetkaan samaa mieltä. Tapahtuman järjesti Naantalin Työväenyhdistyksen säätiö, kiitos kutsusta.

Kiitos myös sille eturivin kuulijalle, joka kuiskasi äänestävänsä tänään numeroa 182.