Isokoskelo läjähti lentoon edestäni. Yöpyi terassillamme, muttei jäänyt kahville. Haahkanpoikasia näyttää olevan salmellamme aiempaa vähemmän. Kolmikon kuvasin.

Pidin eilen kesänavauspuheen Sillii ja uussii perunoi-tapahtumassa Rymättylän Röölässä. Porukkaa oli paljon, pellot täynnä autoja ja silliannosta jonotettiin.

On päivänselvää, että silli- ja perunakesän avauskunnia kuuluu Rymättylälle. Sillinjalostus aloitettiin Röölässä jo kahdeksankymmentä vuotta sitten. Ensimmäiset uudet perunat tulevat täältä ja Röölässä toimii yhä Suomen ainoa sillinjalostustehdas. Ja Sillimuseo Dikseli. Tänne on katettu paitsi silliperinne ja -traditio, myös ruoka nälkäisten pöytään.

Suomen kalasaaliista reilusti yli puolet on silakkaa ja kilohailia. Vain muutama prosentti myydään tuoreena tai jalostettuna ihmisravinnoksi. Suurin osa menee kalajauhotehtaalle ja rehuksi. Yrittäminen on käynyt ahtaaksi, kalastus vähentynyt ja rehevöityminen jatkuu. Saaristomeren sairaus vaikuttaa suoraa kalakantojen tilaan ja esimerkiksi silakan kokoon ja määrään.
Itämeri ei saastu itsekseen, rannikkovesien saastuminen on ihmisen aiheuttamaa, jota ilmastonmuutos entisestään pahentaa.

Muistutin puheessani, ettei kannata tuhlata aikaa syyllisten etsimiseen. Kilvoitellellaan mieluummin teoilla kuin uhriutumalla tai paremmuudellamme. Saaristomeri tarvitsee kaikki puolustajansa, asukkaat, kalastajat, maanviljelijät ja yritykset.

Mitä jos söisimme itse kalamme, emmekä kierrättäisi sitä norjalaislohen ravintona, jauheena? Eihän siinä ole mitään järkeä.

Kalasta ja syö suomalaista kalaa, ahventa ja haukea, silakkaa, tai syö sen rasvaisempaa kaveria silliä. Kalan syöminen merestä on arkinen ja turvallinen keino poistaa fosforia merestä.

Siivotaan siis jälkemme, eikä lisätä ravinne- ja muovikuormaa. Pyysin juhlakansaa nostamaan käden ylös, jos he jakavat ajatukseni. Melkoinen käsimeri.

Olen eduskunnassa puolustamassa Suomea, yrittäjiä ja Saaristomertä. Ensi viikolla saatetaan jo julkistaa hallitusohjelma, mikäli tahto kriisiytyneen Suomen korjaamiseksi ylittää puolueiden väliset ideologiset rajat. Tehtävää on paljon ja rahaa on vähän, mutta olemme kollegani Saara-Sofia Sirenin kanssa epäonnistuneet, jos vaalikampanjassanikin lupaamani Saaristomeren konkreettiset pelastustoimet eivät olisi ensimmäistä kertaa hallitusohjelmaan kirjattuna.

Toivoa on.