Palasin Belgradista ja kävin ostamassa joulukuusen.

Vaalitarkkailijan tehtävä on erittäin mielenkiintoinen - ja tärkeä. Etenkin juuri nyt, kun sääntöpohjainen maailmanjärjestys on autoritaaristen vallanpitäjien nousun (ja sodan takia) järkkynyt.

Tehtävä alkoi kahden päivän koulutuksella, jossa kuulimme yli kolmeakymmentä asiantuntijaa Serbian tilanteesta, polarisoituneesta kansasta, yksipuolisesta mediasta, vaalijärjestelmästä, mahdollisista vilpeistä.

Kävin turkkilaisen kollegan ja tulkin kanssa äänestyspäivänä kymmenessä äänestyspaikassa, tarkkailimme lomakkeidemme kanssa myös äänestyspaikan avauksen sekä äänten laskentaa ovien sulkeuduttua.

Väkivaltaa emme vaalipäivinä juurikaan nähneet, vaalipäivää tosin edelsi kahden äänestyspaikan pommiuhka. Yhtä tarkkailijoiden autoista hakattiin pesäpallomailoilla, eivätkä kollegat päässeet joka paikkaan.

Minun tiimini pääsi kaikkialle ja saimme tehdä työmme rauhassa. Myönteistä oli myös se, että äänestäjillä oli vaihtoehtoja mistä äänestää ja järjestelytkin pääosin kunnossa.

Ongelmia kuitenkin oli. Huomautimme raportissamme myös julkisten resurssien väärinkäytöstä, median yksipuolisuudesta sekä äänestäjiin kohdistuneesta pelottelusta ja painostuksesta. Ääniä myös ostettiin.

Serbian presidentti Aleksandar Vučić ei ollut henkilökohtaisesti ehdolla, mutta hänen oikeistopopulistisen puolueen (SNS) lista oli kätevästi nimeltään Aleksandar Vučić. Presidentin kuva oli kaikkialla ja hän esiintyi vaalien alla joka kanavalla viihdeohjelmista uutisiin, oppositiopoliitikot olivat vaalikarenssissa. Media on Serbiassa suurelta osin hallituksen puolella, 3400 mediasta 17 on vapaita ja nekin pieniä, pääkaupungin alueella.

Istuvan presidentin - ja pääministerin- oma puolue SNS voitti nämäkin vaalit.

Selvitettävää jäi.