Lähden aamulla Belgradiin.

En ole aiemmin demokratian toteutumista virallisesti valvonutkaan. Mieleeni tulee lotto-arvonnan vakava-ilmeinen hahmo Aulis Gerlander.

Eduskuntatyö toi mukanaan paljon kiinnostavia kansainvälisiä tehtäviä, kuten tämän vaalitarkkailun. Ja YK:n ilmastokokouksen, koska olen hallituspuolueiden valiokuntavastaava ympäristövaliokunnassa.

Eilisen päiväkirjan kirjoittamisen jälkeen öljyvaltiot suostuivat historialliseen kompromissiin. Ensimmäistä kertaa kirjattiin yhteiseen julkilausumaan fossiilisista polttoaineista luopuminen. Ja puhtaaseen energiaan siirtyminen.

Merkittävä viesti yrityksille ja valtioille. Uusiutuvan energian kasvutavoitteestamme tuli samalla monta kertaa todennäköisempi. Suomi tarvitsee kipeästi kasvua ja työpaikkoja rahoittaakseen vanhenevan väestömme palvelut.

Lehtien mukaan lentokenttä on huomenna sekaisin. SAK aikoo laittaa Suomen kiinni, koska ei hyväksy tulevia lainmuutoksia.

SAK vastustaa oppositiopuolueiden äänellä kaikkia Orpon hallituksen työmarkkinauudistuksia. Ja puolustaa tällaisia poliittisia lakkoja, joita Petteri Orpon hallitus haluaisi lainsäädännöllä kohtuullistaa. Vahinko on valtava kansantaloudelle ja yrityksille, erityisesti yrittäjille ja niiden työntekijöille.

Työntekijöiden oikeuteen taistella työehdoistaan ei olla puuttumassa. Tukilakkojen ja poliittisten lakkojen laajuuteen kyllä.

Suomessa työlainsäädäntö on osin vuodelta 1946. Silloin oli pula kaikesta muusta paitsi työstä. 70 vuodessa työelämässä on muuttunut melkein kaikki. Työpaikat, työajat, työhyvinvointi.

Olisiko täällä Suomessakin tarkkailtava demokratian toteutumista? Miten ulkoparlamentaarinen SAK on saanut vuosikymmenet sanella vaaleilla valituille päättäjille minkälainen työlainsäädäntö tai kannustinjärjestelmä heille sopisi?