Tällä viikolla kävin monessa paikassa keskustelemassa. Itämeren tulevaisuudesta, demokratiasta, sosiaalisesta mediasta ja jopa älykkyydestä.

Lahden Yhteiskoulun lukion seminaarissa vakuutuin opiskelijoiden osaamisesta ja asenteesta. Milleniaalien lapsien eli Alfa-sukupolven syyksihän on laitettu niin Postin, printtimedian kuin televisionkin romahdus. Ikäänkuin oikeita tapoja hankkia tietoa ja ymmärrystä olisi vain yksi. En ole nuorison älykkyydestä huolissani.

Eikä älykkyydessä ylipäätään, meidän psykologisessa ja anatomisessa älyllisessä kapasiteetissamme, ole tietääkseni tapahtunut mitään muutosta, olemme yhtä tyhmiä tai viisaita kuten ennenkin. Keskittymiskyvyssä on tutkitusti ongelmia.

Ja silloin sivistys voi olla vaarassa.

Tietokirjoista ja uutismediasta on tulossa luksustuotteita. Ja meistä on vaarassa tulla kultakaloja, jotka kiinnostuvat vain omasta maljastaan eivätkä edes tiedä, että maljoja on muita. Ja jossain olisi myös kokonainen meri.

Minusta älykkyys on oppimishalua ja -kykyä. Uteliaisuutta uudelle, altistumista myös ennakko-oletuksistaan poikkeaville ajatuksille ja ihmisille. Kokonaiskuvan pohtimista, uutisrummutuksesta irrottautumista.

Tulevaisuus ei ole ennalta määrätty, vaan voimme siihen vaikuttaa. Työskentelen lainsäätäjänä sen eteen, että jokainen meistä - älykkyysosamäärästään riippumatta- hyötyisi uudesta teknologiasta työssään ja arjessaan. Valtavin harppauksin etenevä AI ja kvanttiteknologia voivat auttaa ihmiskuntaa ratkaisemaan nopeammin ja tehokkaammin suurimmat ongelmamme ihmistä kunnioittavalla tavalla.

Sivistys ei kuitenkaan ole viranomaispalvelu, eikä ajattelua voi ulkoistaa softalle tai ministeriölle. Jos tyydymme käyttämään aikamme sosiaalisen median koukuttavassa ärsykevirrassa pysymme maljassamme.