Nyt kun minuunkiin roiskuu uhkailua ja vihaa, olen kiitollinen, että kotikulmilla jaksetaan kannustaa. Ei nyt mitenkään holtittomasti, vaan varsinaissuomalaisen eleettömästi. "Hyvin sä vedät."

Hallitus yrittää muuttaa taantuneen yhteiskuntamme rakenteita niin, että palveluillamme olisi rahoitus meidän jälkeemmekin. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia, mutta niin se vain on, että ei tämä Suomi toimi eikä kehity, jos suurin osa meistä ei tee töitä.

Tasapainoinen talous luo turvallisuutta, jota nyt kaipaamme.

Avasin lauantaina kotikyläni Röölän nuottasilakkamarkkinat.

Vuosi sitten samoilla markkinoilla lupasin rakentavani Saaristomerelle puhtaampaa tulevaisuutta, jos vain tulisin valituksi. Esimerkiksi nostin silloin rahtialusten jätevedet, jotka nyt päästetään mereemme, laillisesti.

Työtä on tietysti vielä edessä, mutta oli kyllä kiva omassa kylässä kertoa, että sain rahtialuksia koskevan lakialoitteen jo kirjoitettua ja lain käsittely etenee - kuten lupasin.

Seuraavaksi työskentelen maatalouden suljetun ravinnekierron puolesta. Mineraalifosforia on Varsinais-Suomessa ylenmäärin, sitä ei keinotekoisesti tulisi lisätä enää yhtään. Lanta talteen ja eläintiloista kasvitiloille.

Pahimmat jokien suistot on tulpattava kuten ministeri Kai Mykkänen aikoo tehtaan piipuillekin tehdä. Pelkästää Raahen terästehtaan hiilipäästöjen talteenotto vastaisi melkein koko liikenteemme päästöjä. Autoilua emme nimittäin halua kieltää, saaristossa tai Inarissa ei ratikat kulje.

Yhtä suuri muutostarve on laivaliikenteen päästöissä. Kansainvälisen IMO:n kautta rakennetaan markkinaperäistä järjestelmää, jossa tavoitteena on päästötön laivaliikenne.

Hillenpoltolla tulee olla kova hinta. Tällä hetkellä 99% laivoista kulkee fossiilisilla polttoaineilla.

Röölä, entinen Röödilä, on 585 vuotta vanha. Seuraavan sadan vuoden aikana elämä saaristossa tulee muuttumaan paljon. Näemme kaukana merellä tuulivoimapuistoja, uusia lapin kaltaisia matkailuyrityksiä ja meitä vakituisia asukkaita tarpeineen ja osaamisineen on täällä paljon paljon enemmän kuin nyt. Ja vesi on jälleen kirkas ja kalaisa. Ehkäpä tuohon tulee vielä silta ja tunneliyhteys Tukholmaan.

Toinen vaihtoehto on kuivua ja tyhjentyä jonkinlaiseksi leväiseksi muistolehdoksi.

Sitä emme anna tapahtua, vai mitä.