Voitimme eurovaalit.

Ylivoimaisesti suurimmat menestyjät olivat Petteri Orpo ja Li Andersson.

Petterin johdolla kokoomus on voittanut kahdeksat vaalit peräkkäin. Se on erittäin kova suoritus, muttemme sen kummemmin pidä meteliä, ettei ylpisty. Toinen vaalivoittaja Li on nyt Mariniakin suositumpi. Li Andersson taisi saada ääniä enemmän kuin kaikki demariehdokkaat yhteensä.

Juhlimisen sijasta lensin Kööpenhaminaan edustamaan Suomea Itämeren parlamentaarikkokonferenssissa. Neuvottelujen jälkeen teemme kukin aina suosituksia omille hallituksillemme, teemana jälleen turvallisuus ja Itämeren tila. Samoilla silmillä Huomenta Suomeen väittelemään hallituksen ilmasto- ja metsäpolitiikasta vihreiden Jenni Pitkon kanssa.

Vähän epäkiitollinen tehtävä puolustaa hallitusta jo ennen kuin metsäpäätökset myöhemmin päivällä julkistettaisiin. Uskalsin väittää, että etukäteen opposition ankarasti kritisoimat metsäkriteerit tulevat olemaan merkittävät ja Marinin hallituksen päätöksiä mittavammat.

Näin kävikin. Tiukan suojelun piiriin arvioidaan lausuntokierroksen jälkeen päätyvän 80 000- 90 000 hehtaaria vanhaa valtion omistamaa metsää. Välittömästi suojeltiin 31 000 hehtaaria. Yksityisiä metsiä suojellaan edelleen vapaaehtoisuuteen perustuen, siinäkin päästään ensi vuoden loppuun mennessä suurin piirtein samaan hehtaarimäärään, yli 90 000:teen hehtaariin. Metso-ohjelmaa myös jatketaan, sillä halukkuutta myydä on vielä. Erityisen lupaavaa ovat tulevat yritysostot ja ekologisen kompensaation malli.

Etelä-Suomessa ei juuri vanhoja metsiä ole, siksi suojelu keskittyy pohjoiseen. Etelän metsistä 40% on jo suojeltu. Oppositio sai moneen mediaan silti oman versionsa: "Metsäkusetus. Hallitus ei löytänyt etelästä mitään suojeltavaa."

Kokonaiskuva katoaa helposti. Metsiämme on tähän asti suojeltu laskentatavasta riippuen jo 2.5 -2.8 miljoonaa hehtaaria. Pääsemme Montrealin 10% tavoitteeseen kirkkaasti. Väittely kriteereistä ja hehtaareista jatkuu varmasti ja se kuuluu niin tieteeseen kuin politiikkaankin.

Suojelua ja ilmastotoimia on ehdottomasti jatkettava. Pelkkä suojelualueiden määrä ei kuitenkaan pysäytä luontokatoa. Tarvittava systeemimuutos ei vaan mahdu otsikoihin eikä studio-osuuksiin.

TV-studiosta kiirehdimme Jennin kanssa samalla taksilla Itämeren tutkimusalus Arandalle. Pyysin viime syksynä Seppo Knuuttilaa kutsumaan ympäristövaliokuntamme alukselle, jotta koko valiokunta näkisi ja kuulisi omin silmin mitä Itämerelle kuuluu ja miten sitä tutkitaan. Syke oli koonnut meille erinomaiset luennoitsijat ja esitykset.

Tutkijat nostivat aluksen kannelle 30 metrin syvyydestä hapetonta, kuollutta merenpohjaa. Hapeton syvänne on Tanskan kokoinen.

"Sitä voi tunnustella, jos uskaltaa."

Otin öljymäistä hyytelöä käteeni.