Istuin eilen kahdeksan tuntia putkeen ympäristö- ja ilmastopolitiikasta väittelemässä välikysymyskeskustelussa. Ja kuuntelemassa hyviäkin puheenvuoroja.

Ilmastokriisi ja luontokato ovat eksistentiaalisia ongelmia koko maailman väestölle, siksi minusta on erinomaista, että aiheesta keskustellaan muuallakin kuin ympäristövaliokunnassa. Teema on myös aivan liian tärkeä jättää identiteettitaistelun vasaraksi. Eikä kyse ole vain suojelusta vaan mahdollisuudesta viedä hiilensidontaosaamista ja teknologiaa myös maailmalle. Valjastaa markkinatalous töihin, aivan kuten päästökaupassa on jo onnistuttu.

Ilmastopolitiikka on tälle hallitukselle hyvin kunnianhimoista elinkeino- ja teollisuuspolitiikkaa. Mahdollistetaan puhtaan siirtymän investointeja ja innovaatioita paitsi täällä Suomessa myös maissa, jotka eivät ole lähellekään näin pitkällä kuin me.

Suomessa energia on niin puhdasta, että kaikki pistorasiat voisi maalata vihreiksi. Fossiilisen polton vähentäminen on tärkein ilmastopolitiikan tavoitteemme ja vaikutamme teknologialla ja politiikallamme päästöjen vähentämiseen aiempaa vahvemmin myös EU:ssa.

Hallituksen luontopolitiikasta esimerkiksi käy Saaristomeri-ohjelma, jota yllätyksekseni jouduin puolustamaan illan täysistunnossa useita kertoja.

Teemme Saaristomerestä ja sen valuma-alueesta kiertotalouden pilotin, jotta maatalouden ravinteet eivät valuisi enää merta rehevöittämään Saaristomerelle eikä minnekään muualle Itämeren altaassa.

Saaristomeri-ohjelmalle ja vesiensuojelun tehostamisohjelmalle on varattu 30 miljoonaa euroa.

Illalla vasemmisto-opposition eurovaaliehdokkaat väittivät, ettei hallitus löytänyt yhtään suojeltavaa metsää ja kansallispuistotkin ovat vaarassa. Kumpikaan ei tietenkään pidä paikkaansa. Hallitus suojelee historiallisen suuren määrän vanhoja, luonnonvaraisia metsiä valtion mailla, mutta ei sosialisoi yksityisten metsänomistajien omaisuutta. Vapaaehtoisuuteen perustuvaan Metso-ohjelmaan käytetään tänä vuonna 23 miljoonaa euroa ja Helmi-ohjelmaan 23,3 miljoonaa euroa. Kansallispuistot ovat jo suojeltuja.

Pari sanaa ilmastotavoitteiden haasteesta, nieluista. Hiljattain saamamme ennakkotiedon mukaan maankäyttösektori palasi nettonieluksi viime vuonna. Tähän vaikuttivat noin yhdeksällä prosentilla edellisvuodesta pienentyneet hakkuumäärät. Tältä on pystyttävä jatkamaan. On kuitenkin niin, että pidemmällä aikavälillä on entistä vaikeampaa pysyä hiilinielutavoitteissa, koska Suomen metsien hiilinielu on pienentynyt jo 14 vuotta. Laskelmien mukaan Suomi on vuonna 2030 nettonielu, mutta ei tarpeeksi suuri meille asetettuun tavoitteeseen nähden.

Toimenpiteitä tarvitaan siis lisää.

On myös myönnettävä, että hallitus tasapainoilee monien intressien välillä. Ympäristön lisäksi huomioon on otettava muutkin Suomen kannalta tärkeät realiteetit ja tehtävä päätökset myös sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla.

Yksinkertaisia ratkaisuja ei ole, muutenhan meitä välikysymyskeskustelussa tuntikausia kritisoineet entiset vihreät ympäristöministerit olisivat esimerkiksi hiilinieluongelman jo vallassa olleessaan ratkaisseet.

Uskallan silti väittää, että puhtaan siirtymän edistämisessä ja vanhojen, luonnontilaisten metsien ja Saaristomeren suojelemiseksi tämä hallitus tekee edeltäjiään enemmän.

Ja teen sen eteen kaikkeni.

Ps. Rahtialusten jätevesien laskun kieltävä laki tulee muuten liikenne- ja viestintäministeriöistä ulos syksyllä.