Osallistuin elämäni ensimmäiseen puoluekokoukseen.

Olen nyt sitten varmaan lopullisesti ammattipoliitikko. Minulle puoluekokous lobbareineen, pää- ja sivuseminaareineen ja vaalikampanjoineen on vielä vieras konsepti, mutta kait tähän tottuu. Yli 700 osallistujaa.

Tutut oppaat Sinuhe Wallinheimo ja Pauli Kiuru madalsivat kynnystä. Äänivaltaa minulla tosin ei mihinkään äänestyksiin ollut mutta ääntäni kyllä käytin.

Valtioneuvoston kanslia pyysi pitämään PetterI Orpon kannatuspuheenvuoron tunnelman nostattamiseksi, vaikka muita ehdokkaita ei ollutkaan.

Palautteesta päätellen puhe meni hyvin. Ja Petterikin kukitettiin puheenjohtajaksi.

Illallistin Henna Virkkusen ja Tuomas Forsbergin välissä. Julkaisimme Nato-strategia-kirjamme puoluekokouksessa. Kävimme minusta hyvän keskustelun Sini Ruohosen johdolla.

Suomi sai erittäin osaavaan ja kokeneen komissaariehdokkaan. Henna kuuli asiasta vain hetkeä ennen ilmoitusta, mutta osasi odottaa, että näin voi käydä. Hän on pätevä hoitamaan mitä salkkua tahansa. Sovimme menevämme kesällä yhdessä Ilkka Herlinin maanpuolustuskurssille, jossa tutustumme maaperän muokkaukseen ja vesistöjen tilaan.

Ensikertalainen otettiin puoluekokouksessa lämpimästi vastaan.

"Kiitos kun teet töitä Itämeren hyväksi. "Uskomaton puheenvuoro, olit yhtäaikaa standup-koomikko ja viisas! "

Yksi vartijoista halusi ottaa yhteisen selfien. Lähtiessäni kysyi vielä selältäni "Miltä nyt tuntuu olla presidentti."