Juhannusaaton aamu.

Ootellaan lapsia saareen. Isäkin tulee.

Illalla meloin niin lujaa kuin lähtee. Joka vedolla kauemmaksi. Sinilevää jo, kova tuuli hajottaa kiiltävän myrkyn hiutaleiksi.

Vielä.

Ohi ajoi suuri määrä mökkiläisiä, äitejä, isiä, yritysjohtajia, opettajia, merestä huolestuneita.

Viiime viikolla dramaattisesti hyväksytty EU:n ennallistamisasetus tulee olemaan merellemme etu, lopulta. Vaikka kokonaisuus kalliiksi tulisikin ja hallituksemme olisi siitä vielä neuvotellut. Kohdentaminen, kohtuullistaminen ja suunnittelutyö on jo alkanut.

Verovaroilla ei luontokatoa kuitenkaan pysäytetä.

Toivon, että yritykset osallistuisivat Itämeren kunnostustyöhön nyt ennennäkemättömällä voimalla. Neuvontaa ja tukea on, vaikka kuinka paljon, niin uusille innovaatioille kuin lapiohommillekin.

Hienoa työtä on jo tehty ympäri Suomea. Täällä Varsinais-Suomessa alkaa syksyllä Ahti-ohjelman avustushaku vesien- ja merenhoidon toimenpiteisiin valuma-alueella.

Suoraan sanottuna ei enää yhtään seminaaria, gaalaa, eikä "Mekin tykkäämme Itämerestä"-mainosta.

Sanojen tilalle toimintaa. Rakennetaan porukalla oma kosteikko. Oma puhdistettu järvi. Kunnostettu ranta. Ennallistettu suo. Siivottu kaislikko. Suojeltu vesi-alue. Siirretty meriajokasniitty.

Luontokato on lähellä oleva ongelma.

Niin on ratkaisukin.