Hyvää itsenäisyyspäivää!

Turun Kansallisten Seniorien Kannel-kuoro, äitini kuoro, lauloi juhlan kunniaksi Samppalinnan mäellä pienessä pakkasessa, kirkkaassa ilmassa ja -ajatuksissa. Kaunis perinne on jatkunut jo vuosia. Juhlallisuuksien jälkeen ajoimme Turun kaupungin itsenäisyyspäivän juhlakonserttiin. Leivos jäi syömättä, kun niin moni tuli kannustamaan ja kyselemään. Onkohan tämä jo vaalityötä?

Leif Segerstamin karisma saapui saliin ennen hänen fyysistä olemustaan. Sibelius, Rauno Lehtinen ja Fredrik Pacius. Minna Arvelta erinomainen puhe. Upea konsertti.

Tukiryhmä on nyt tuplaantunut, kampanjapäällikköni Anne Ketola alkoi kerätä listalleen ilmoittautuneita osaajia ja tukijoita. Politiikan teko on minulle vierasta, mutta tiimissä on ihmisiä, joilla kokemusta on viljalti. Kuten kampanjamanagerini Harri Halme, joka on aiemmin tehnyt niin Ilkka Kanervan, Sari Multalan kuin Jan Vapaavuorenkin kampanjoita. Ja ainakin yksi presidentin tekijä. Harrin ja Juho Sallisen työtä on esimerkiksi tuo ensimmäinen kampanjavideo.

Tänään emme kuitenkaan tee töitä vaan juhlimme 105 vuotiaan Suomen itsenäisyyttä. Meillä siihen kuuluu Tuntematon sotilas. Minun suosikkini on Aku Louhimiehen versio. Ja kättelyspektaakkeli. Kahdesti olemme juhlineet Linnassa paikan päällä. Tänä vuonna kutsuttuina ovat ainakin pandemiasta uurastaneet sote-osaajiemme, se on viisas ratkaisu. Katsotaan onkohan ystävämme ja tukiryhmäläisemme Varsinais-Suomen hyvinvointialueen sairaalapalvelujen johtaja Mikko Pietilä ja nefrologi Niina Koivuviita parketilla? Kaikki pandemiatyöläiset ansaitsivat juhlan ja mitalin rintaan.

Kippis.