Tänään minut hyväksyttiin Sovittelufoorumin jäseneksi. Kirjoitin sovittelu- ja neuvottelutaidosta kirjan ja valmistuin kesällä työyhteisösovittelijaksi. Sovittelijan työtä en aio tehdä vaan enemmänkin soveltaa sitä johtamiseen. Oliskohan taidoista politiikassa hyötyä?

Kiitos kaikista kutsuista, kalenterihan alkaa näyttää ihan poliitikon elämältä. Otan kyllä vaalikoira Mörkön toreille mukaan, se tykkää ihmisistä vähintään yhtä paljon kuin minä. Pitääkin teettää hälle oma vaaliliivi.

Tänään sain vähän vihiä, miksi yrittäjiä on valtakunnan politiikassa niin vähän. Yleisradio päätti 15 vuotta jatkuneen sopimuksemme etiikkajohtajan viestillä ja kaksi isoa työkeikkaa peruttiin. "Olen pahoillani, mutta meidän pitää ajatella miltä tämä saattaa näyttää muista, vaikka meille olisit edelleen enemmän kuin ok." Toisessa sanottiin puhelimessa, että "olispa joku muu puolue, tällä kertaa meni nyt näin."

Yrittäjällä ei ole työsuhdetta toimeksiantajaansa, häneltä voi vain lakkaa ostamasta. Kaikki eivät onneksi näin toimi. Tämä ei kuitenkaan lannista, lisää vauhtia vaan!

Johtuuko politiikan arvostuksen lasku myös tällaisista reaktioista ja pelosta? Minusta jokainen, joka asettuu arvostelulle alttiiksi ja ryhtyy muiden asiaa ajamaan on se sitten kunnallispolitiikkaa tai valtakunnan politiikkaa, on arvostuksen väärtti, on puolue mikä tahansa. Demokratiamme perustuu vapaisiin vaaleihin ja valintaan ja päättäjiä tulisi olla kaikista ammattikunnista ja ikäryhmistä.

Illan Pyöreässä pöydässä Ruben Stiller kehui minun parhaaksi puheenjohtajaksi ja kiitti puolestani kuulijoita. Ruben siteerasi minua :"Eikö ollutkin hauska todistaa, että keskustelu vakavistakin asioista voi olla tärkeilemätöntä ja erimielisyyksien ei tarvitse antaa ihmisen sielua polkea. Eläkää sovussa ritarit, mutta väitelkää kiivaasti!"

Pauli