Palasin illalla kolmen päivän matkalta Tanskasta.

Kuvassa pidän Suomen puheenvuoroa Tanskan varapääministeri ja puolustusministeri Troels Lund Poulsenin sekä Tanskan ulkoministeri Lars Løkke Rasmussenin jälkeen. Rasmussen osasi ottaa yleisönsä ja muistutti Baltian maiden ja pohjoismaiden olevan Ukrainan suurin tukija, kaikilla mittareilla.

Ehkä vaikuttavimman puheen piti tämän vuotisessa Itämerivaltuuskunnan kokouksessa Ruotsin väestönsuojeluministeri Carl-Oskar Bohlin, (Swedish Minister for Civil Defense). Sellaista salkkua ei meillä Suomessa ole. Tanska suunnittelee samaa, korostaen vastuuministerin roolissa hybridipuolustusta.
Suomen kokonaisturvallisuuden käsitettä arvostetaan ja siihen viitattiin usein, erityisesti ”kun olette kaikessa niin pragmaattisia. ”

Tanska ja Ruotsi valmistautuu Venäjän varalta tosissaan. Ruotsissa kaikille 16-70 vuotiaille on suunniteltu oma Total Defence-tehtävänsä. Siitä olisi varmasti meillä vuorostamme opittavaa? Turvallisuustyö ei ole ainoastaan sotilaallista toimintaa.

Vaikka kineettinen sota Ukrainassa päättyisi, kukaan meistä ei uskonut ettei ei-kineettinen sota eli hybridisodankäynti länttä vastaan silti jatkuisi.
Suurta erimielisyyttä, saati diplomaattista selkkausta, emme saaneet aikaan, niin yksimielisiä Ukrainan tuesta ja Itämeren valtioiden varautumistarpeesta olimme.

Kiinnostavat kolme päivää Helsingørissa, vastarannalla Ruotsi, jonne Kronborgin linnan tykit yhä osoittaa.
Linnassa sain tilaisuuden keskustella lyhyesti neljän hengen pöydässä Tanskan kuningas Frederik kymmenennen kanssa Itämerestä , jalkapallosta ja Alexander Stubbin urheilusaavutuksista.

Kutsuin hänen majesteettinsa tietysti Suomeen, muttei kommentoinut sitä mitenkään. Hymyili ja jatkoi matkaansa.