Työmatkani aikana raakusta tuli uusi saimaannorppa.

Virtavesien symboli.

Jos raakkuun saisi katsekontaktin, olisi se jäänyt koulusta paremmin mieleen, eikä niin moni olisi kuullut siitä vasta kun on vainaa.

Metsäkoneella tuhotut satoja vuosia vanhat Hukkajoen raakut on mennyttä, ja miljoonien korvausoikeudenkäynnit edessä.

Koko metsäteollisuus joutuu tarkastelemaan metsänomistajien kanssa prosenssinsa uusiksi, jottei vastaava törkeä ympäristörikos koskaan toistuisi. Stora Enso on luvannut korvata vahingot ja sitoutunut 50-metrin suojavyöhykkeeseen, kuten ympäristöministeri Mykkänen kaikilta metsäyhtiöiltä vaati.

Ohjeistusten ja suositusten lisäksi tarvitaan myös suojaavaa lainsäädäntöä jokiemme elämän turvaksi.

Laadimme nopeasti lakialoitteen yhdessä Jenni Pitkon, Pinja Perholehdon, Hanna Kososen ja vasemmistoliiton Mai Kivelän kanssa. Jennin tänään jättämään lakialoitteeseen kerätään allekirjoituksia muiltakin kansanedustajilta.

Puoluekirjaa ei kysellä.

Lakiehdotuksella lisättäisiin metsälakiin uusi pykälä, jonka mukaan jokihelmisimpukan elinympäristö rauhoitettaisiin. Minkäänlaisia metsätaloustoimia, kaivostoimintaa tai muita mahdollisesti haittaa aiheuttavia toimia ei voitaisi tehdä 50 metriä lähempänä jokea, jossa jokihelmisimpukoiden tiedetään elävän.

Kirjaamalla jokihelmisimpukan suojelu lakiin ei pitäisi olla enää mitään epäselvää. Jos laki kivitalossa etenisi, tulee pohdittavaksi myös jokien suojelu laajemminkin ja esimerkiksi se, voisiko Metso-ohjelmaa laajentaa niin, että metsänomistajat saisivat korvausta jokien turva-alueesta.

Luontotuhon korjaaminen tulee aina olemaan kalliimpaa kuin sen estäminen.