Palasin melontaretkeltä juuri ennen pimeää.

Muutamia kalastajia enää vesillä, isokoskeloita, kyhmyjoutsenpariskunta.

Luin vapaapäivänä Helsingin yliopiston tuoreen Mitä Ilmasto muuttaa-kirjasen ja Kimmo Ohtosen Tunturiketun.

Erinomaisia molemmat. Ensimmäinen valmistelee tutkijoiden avulla sopeutumaan yhä vaan lämpenevään ilmastoomme ja pohtii lämpenemistä seuraavan ruokajärjestelmän ja kuluttamisen väistämätöntä muutosta kiihkotta, tieteen teoin.

Eli tutkimuksin.

Kimmon kirja on syystä tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokas. Naalin tarina on (lähes) sukupuuttoon metsästetyn Naalin elämäkerta. Vahvan tietopohjan lisäksi naalin tarinan sitoo tunne.

Kirjat pohjustavat hyvin tänään alkavaa YK:n ilmastokokousta Bakussa. Teemana kehittyvien maiden ilmastorahoitus.

Kuka maksaa ja kuinka paljon?

Pariisin ilmastosopimuksessa maat sitoutuivat rajoittamaan lämpötilan nousua alle kahteen asteeseen. Globaalisti lämpötila nousee silti. Viimeisen kymmenen vuoden aikana eniten päästöjään on lisännyt Kiina, 14,9%. Silti Kiinasta on tapana puhua todellisuutta toiveikkaammin, koska Kiina on löytänyt myös puhtaasta energiasta tuottoisan bisneksen.

Kiinalainen öljy ja hiili palaa vuorotta.

Kiinan lisäksi päästöjään ovat lisänneet Intia ja Venäjä.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt myös, että sekä Trumpin että Bidenin hallinnon aikana Yhdysvallat on vähentänyt päästöjään 2015-2023 enemmän kuin Euroopan unionin 27 jäsenvaltiota yhteensä, 393 megatonnia.

Globaali kokonaisuus kasvattaa päästöjään, vaikka esimerkiksi pieni Suomi ei.

Voisiko Suomella olla suurempi rooli neuvottelussa suurimpien päästöjen aiheuttajien kanssa? Miksemme puhuisi rohkeammin mitä ilmastomuutokseen sopeutuminen meiltä oikeasti vaatii?

Ja vaikka luontokatoa on huomattavasti vaikeampi mitata kuin hiiliekvivalenttitonneja, olisi aika tunnustaa, että meidänkin ruokahuoltomme ja taloutemme on vaarassa. Ei identiteettien vaan faktojen valossa.

En ole tällä kertaa YK:n ilmastokokouksessa paikalla, mutta esimerkiksi Tasavallan presidentti Alexander Stubb on, jolta odotan paljon.

Nykytoimin lämpötilan nousu aiheuttaa noin miljoonan eläin- ja kasvilajin menetyksen ja ruokahuoltomme on vaarassa luontokadon ja geneettisen monimuotoisuuden vähenemisen takia. Luonnolla on myös merkittävä taloudellinen arvo, jonka ainakin jokainen sivistysporvari tíetää.

Luontopääoman menetykset tarkoittaa maailman valtioille 10-20 prosentin bruttokansantuotteen laskua.

Minusta Stubb ja myös kokoomus voisi ottaa isomman roolin tarvittavasta varautumisesta, kuten turvallisuuspolitiikassakin. Minkälainen olisi luonnon ja ilmastomuutokseen varautumisen kokonaisturvallisuuden timantti?

Venäjä ei ole ainoa meitä uhkaava vaara, vaikka otsikkoon mahtuukin yksi ongelma kerrallaan.

Tämäkään ei ratkea yksin, mutta ehkä avullamme?