Viikonloppuna Turun Sanomat kirjoitti jätelaistani. Eduskunta hyväksyi rahtialusten jätevesien laskukiellon viime viikolla. Jutussa on tällä kertaa talouden näkökulma: Finnlines-yhtiölle uusi laki aiheuttaa päänvaivaa, kun jätteitä ei voi laskea siirtymäajan jälkeen enää mereen. Jutussa moni muu varustamo kertoo siirtyneensä rikittömiin polttoaineisiin, jolloin koko rikkipesurijärjestelmää ei tarvta.

Päänvaivasta vesistöjemme puhdistamisessa juuri onkin kysymys.

Saastuttaminen on helpompaa. Vaatii vastuullisuutta ja paljonkin ajattelua, että yhdistämme kestävästi sekä taloutemme ,että luontomme tarpeet. En väheksy muutoksia mitä ajamani lakimuutos aiheuttaa, mutta tiedän, että ongelmat on ratkaistavissa.

Sama tilanne Helsingin likaisen lumen merenkaadossa. Helsingin kaupunki olisi tarvinnut vielä kymmenen vuotta llisää, löytääkseen uuden lumenkaatopaikan. Kielsimme pöljyyden lailla. Samalla selvennettiin kieltoa upottaa ja hylätä mitään muutakaan jätettä mereen.

Kun likaista lunta on kaadettu vuosikymmenet suoraan mereen, on sinne päätynyt myös tonnikaupalla muovia ja muuta jätettä.

Tänään töissä Krista Kiurun hidastusoperaatio jatkuu, muilla valiokunnilla asiallinen lainsäädäntötyö jatkuu puolueesta riippumatta. Minulla valiokuntien ja täysistunnon lisäksi tapaaminen hallituksen huoneessa ministeri Kai Mykkäsen ja Saaristomeren pyöreän pöydän puheenjohtaja Kalervo Väänäsen kanssa.

Pari ideaa olisi.

Illalla päällekkäin Ylen hallintoneuvosto ja Meripelastusseuran jouluillallinen. Keskustelimme muuten Susanne Päivärinnan ja omistajaohjausministeri Joakim Strandin kanssa hallintoneuvostojen tarpeellisuudesta. En ole muuttanut mieltäni.

Hallintoneuvostot ovat turhia. Ja meidän poliitikkojen tulee osallistua säästöihin.

Joakim ymmärsi täysin mistä on kysymys ja lupasi tarttua asiaan.