Tunnustan. Mediatauko ei ole lomallani koskaan oikein pitänyt.

Vaikka olenkin suositellut sitä monelle uutisoinnista ärtyneelle. Toimittajana mediaseurannasta tuli tapa. Päätoimittajana tapa kroonistui.

Huomaan puolustavani vapaata mediaa vieläkin, tai oikeastaan etenkin. Minulle sananvapaus ja lehdistönvapaus ovat arvoja, joita on puolustettava.

Aivan kuten muitakin vapauttamme suojelevia instituutioita. Vaikka yksittäiset toimittajat tekevätkin virheitä. Ja joillakin olisi oma agenda. Kokemuksesta tiedän, että journalistien valvonta ja ohjaus ei ole aina ihan helppoa. Mutta ainakin sitä on. Toisin kuin x:ssä, FB:ssä, Instassa tai TikTokissa.

Juttujen virheitä voi itsekin oikaista. Poikani Alvar kirjoitti Hesariin jouluna mielipidekirjoituksen, jolla korjasi käsityksen siitä, että Sauli Niinistö olisi ollut ainoa, joka olisi alentanut palkkiotaan maan huonon taloustilanteen takia. Asian hyvin osaavana Alvar muistutti, että esimerkiksi Kataisen hallituksen ministerit leikkasivat palkkioitaan viidellä prosentilla, ja Sipilän hallitus seitsemällä prosentilla.

Tätä ei tainnut moni tietää. Hyvä kun viikon takaiset uutiset muistamme, sillä ovi-livestä ei vanhat uutiset kurki.

Jollei sitten ole valtsikasta juuri valmistunut yhteiskuntaopin ja historian aineen opettaja.

Mediasisällöistä ja uutisvalinnnoista pitäisi väitellä enemmän älyllisesti ja julkisesti. Kaipaan mediakriittistä radio- tai tv-ohjelmaa, kuten Ruben Stillerin pressiklubia. Median logiikka ja prosessit ovat yllättävän monelle täysin vieraita.

Reunahuomautuksena olen sitä mieltä, että suurimmista medioista Hesari on seurannut tankkerin haltuunottoa joulunpyhinä kaikkein vaikuttavammin. Syvällisemmin kuin maan suurin mediatalo Yleisradio. Ehkäpä Ylellä pohtisin, pystyisikö uutistoimintaa aamulähetyksineen toimittamaan pyhisinkin.

Ylestä olisi hauska keskustella Pressiklubissa. Sosiaalinen media ei siihen näytä soveltuvan.