Välipäivien sinessä ehtii lukea. Enemmän ja nopeammin.

Lasten ja lastenlasten lähdettyä korvissa ja sydämessä humisee joka tapauksessa.

Luin Esko Ahon tuoreen Hetki lyö-muistelmat heti kun olin saanut Matti Vanhasen Kriisien keskellä-teoksen loppuun. Kiinnostavia merkintöjä molemmilta, Aholla on pääministeriydestä ja Nokiasta kulunut jo niin kauan, että sanat putoilevat pohditusti paikoilleen. Vanhasen muistelmissa kiinnostavinta oli Sanna Marinin kilpimiehenä toimiminen Presidentinlinnan suuntaan. Yhteistyön vahvisti myös Salla Vuorikoski viime vuonna ilmestyneessä Sanna Marin, poikkeuksellinen pääministeri- kirjassaan, joka on 2024 ilmestyneistä poliitikkojen muistelmista varmasti perusteellisin. Sääli, ettei Marin antanut Vuorikoskelle haastattelua. Päähenkilön korvasi lukematon määrä sisäpiiriläisiä ja taustatyötä. Samaa genreä edusti muutama vuosi sitten ilmestyneen Lauri Nurmen kirja Jussi Halla-ahosta. Epävirallinen elämäkerta kertoo määrätietoisesti valtaan pyrkivästä älyköstä, joka kaappaa puolueen "välineeksi" maahanmuuttovastaisuudelleen ja maltillistuu valtaan päästyään. Halla-ahonkaan ääni ei hyvin kirjoitetussa kirjassa kuulu, osin arvoitukseksi jää.

"Valitettavasti Jussi Halla-aho ei tällä hetkellä ole halukas osallistumaan mukaan haastatteluihin."

Marinia ja Halla-ahoa yhdistää poliitikolle harvinainen avoimen vihamielinen mediasuhde. Kumpikin valitsi oman median journalistisen median sijasta, Marin instagrammin, Halla-aho blogin. Molemmilla on poikkeuksellisen suuri kannattajajoukko valitsemillaan foorumeilla. Journalistista mediaa ei kumpikaan ole pystynyt hallitsemaan, säännöstelemään kyllä.

Vuoden vaikuttavin teos poliitikosta on eittämättä Riku Keski-Rauskan Kasvonsa peittänyt mies. Kansanedustaja ja remonttimies Juha Vikatmaasta (1941–1974) piti tulla paitsioon ajautuneen kokoomuksen pelastaja Urho Kekkosen Suomessa. Poliitikon painetta, korkeiden tavoitteiden ja mielenterveyden yhtaikaista hajoamista ei voisi suoremmin kuvata.

Vikatmaa päätti elämänsä vain 33-vuo­tiaa­na.

Isomman yhteiskunnallisen kuvan ymmärryksen lisääjiksi suosittelen vielä kolmea kirjaa. Risto Murron uusinta Miksi Suomi pysähtyi, Timo Miettisen Demokratian aikaa sekä Adoniksen Tomun taikuria.

Murto pohtii tiedemiehen tarkkuudella kasvun ja tuottavuuden ongelmia ja todistaa takamatkaamme pohjoismaiden innokkaimpana säätelijänä ja hitaimpana kopioijana - jos pelkistän vähän. Esimerkiksi kun suuri ylpeydenaiheemme oppivelvollisuulaki saatiin Suomessa voimaan vuonna 1921, muissa Pohjoismaissa se oli ollut käytössä jo kauan. Esimerkiksi Tanskassa jo lähes 100 vuotta.

Timo Miettinen esittää uuden idean modernin kansanvallan ideasta, demoktratiasta ajatustapana. Paremman tulevaisuuden kuvitteluna.

Adonis eli Ali Ahmad Sa`id pidetään arabimaailman tärkeimpänä runoilijana. Adonis oli nuorena kansallismielinen, shiialaisen alaviittien suvun jäsen. Runoissa on runsaasti islamilaista mystiikkaa, maailmasta tulee minän sisäinen tapahtumasarja.

Syyrilainen Adonis kirjoittaa yhä, maanpaossa Ranskassa.