Äitini oli neuvolan terveydenhoitaja ja merikotkien ihailija. Uskon, että hän olisi arvostanut tätä viikonloppua, koska tein vähän kuin hänen työtään.
Merikotkavauvoilla, tosin.
Punnitsimme, mittasimme ja rengastimme. Vanhemmille emme antaneet ohjeita, sillä he pysyivät vähän kauempana, palatakseen heti takaisin lähdettyämme.

Kiersimme kolmella aluksella kymmeniä kotkanpesiä eri puolilla Itämerta. Tarkat tiedot päivitettiin padeilla heti talteen, jotta tieteilijät pystyvät seuraamaan kerran lähes sukupuuttoon kuolleen lajin kehitystä.

Suuri arvostukseni merikotkatyöryhmälle ja petolinturengastajille ja etenkin oman venekuntani Terolle, Teemulle ja Hannulle.
Rengastaja ja huippukiipeilijä Teemu Honkanen näkyy näissä kuvissakin. Dronekuvat otti kokenut merikotkakuvaaja Hannu Vainiopekka, kipparina kymmeniä vuosia merikotkia suojellut Tero Ivaska. Tero ruokki kotkia jo kolmekymmentä vuotta sitten, ilman häntä ei meillä olisi ollut mitään punnittavaa.

Tällaistakin vapaaehtoistyötä merellämme tapahtuu.
Kiitos.