Jalkaväkimiinakeskustelun ja lisätalousarvioväittelyn välissä pidimme lehdistötilaisuuden perinnebiotooppien ja saariston yrittäjien puolesta.

Koko ympäristövaliokuntamme ilmaisi huolensa uudesta viranomaistulkinnasta joka uhkaa lopettaa 80% perinnetilojen ympäristötuista erityisesti Saaristomerellä.

Perinnebiotooppien luontotyypeistä kaikki ovat uhanalaisia. Kuten myös ennallistamistyötä tekevät saariston viljelijät ja laiduntajat.

Saaret ovat mosaiikkimaisia alueita kallioineen ja katajikkoineen, eikä tasaista peltoa tai puistikkoa, mitä virkamiehet edellyttäisivät. Tämä on otettu huomioon samaa CAP:ia tulkitsevien Ruotsin ja Viron päätöksissä, mutta ei Suomen.
Uutta lakia ei edes tarvita ja tähän tarkoitukseen varattu rahoituskin on olemassa. Maalaisjärkeä ja ministeriöiden välistä yhteistyötä sen sijaan kaivattaisiin kipeästi, ettei Suomi toisella kädellä lisää luontokatoa ja Saaristomeren biosfäärin elinolosuhteiden tuhoamista ja toisella yritä niitä pelastaa.

Kupongit kunnossa, mutta yrittäjät ja luontotyypit meni jo.

Ja kyllä, kannatan terroristivaltion naapurina jalkaväkimiinojen palauttamista puolustuksemme osaksi, kuten sotilaat toivovat. Kansinvälisistä sopimuksista irrottautuminen ei koskaan ole mikään helppo päätös, tässä asiassa minusta hyvin perusteltu.

On myös tärkeää, että tästä, samoin kuin rajaturvallisuuslaista ,käydään normaalissa järjestyksessä asianmukainen lainsäädöllinen käsittely ja keskustelu, niin demokratia toimii.

Venäjä ei muuten Ottawan sopimusta koskaan allekirjoittanut, vaikka edellyttää sitä Suomelta.

Miksiköhän?