Maailman merien päivänä sain Allun taaperot paattiin ensimmäistä kertaa.

Neitsytmatka meni hyvin, tuulta ei ollut nimeksikään ja minimatruusit palkittiin suklaalla heti kun oli laiturista irtaannuttu.

BSAG vahvisti eilen, että kesällä voimaan tuleva rahtialusten jätelaki oli tärkeämpi kuin uskoinkaan. Tuore tutkimus osoittaa yksiselitteisesti, että rahtialusten jätevesipäästöt kuormittavat Itämerta ja korostaa päästöjen rajoittamisen tärkeyttä. Suurin osa alusten jätevesistä päätyy mereen, vaikka varustamot muuta väittäisivät.

Siksi sääntely oli välttämätöntä ja olen iloinen, että sen vaivan täällä kivitalossa näin. Ja tietenkin tässä, kuten kaikissa muissakin poliittisissa päätöksissä kiitosten sijaan pyydetään tekemään enemmän. Perusteltuja ja vähemmän perusteltuja ehdotuksia.

Kuten yöllä tullut viesti. "Puolustit Turun Sanomissa saariston perinnetiloja. Etkö ääliö ymmärrä, että lehmät voivat paskantaa mereen! Sinäkö sen sieltä haet!"

Viikonlopun aikana ehdin perehtyä myös hallituksen esitykseen sähkömarkkinalaista ja verkkokauppasääntelystä. Monimutkaisia, tärkeitä säädöksiä vielä ennen istuntotaukoa. Puhtaan siirtymän investoinnit tarvitsevat sähkönsä ja erityisesti kiinalaisen halpatuotteiden määrä Suomeen on monisatakertaistunut.

Alkuviikon edustan eduskuntaa YK:n merikonferenssissa Nizzassa. Maailman vapaiden merien ja merenpohjan suojelusopimus tulisi ratifioida, kuten Suomessa viime kuussa teimme. Ja eiköhän rahtiliikenteestä ja varjolaivastostakin puhuta.

Yli 350 varjolaivaston alusta on liitetty EU:n sanktiolistalle. Ongelmaa se ei ole poistanut. Aluksia on Itämerellä yhtä paljon kuin ennenkin. Venäjän sotataloutta voiteleva öljy virtaa vapaasti, alihankkijat vaihtelevat lippua tai alusta vielä huonompikuntoisiin, rahan reitti löytyy aina uudelleen.

Sanktiot eivät öljyonnettomuutta estä.