Turun päivän viikonloppu meni turkulaisten turvana merellä. Kuvassa kanssani ammatikseen rahtilaivaa päälliköivä Jon Walls.

Motivoituneiden ammattilaisten kanssa työskentely ja harjoittelu meripelastusaluksella paitsi kehittää myös palauttaa arkityöstä.
Itsekästä tai ei, niin onhan se hieno tunne kun pääsee ihmistä hädässään auttamaan.

Töissä tämä viikko tulee olemaan budjettiviikko. Suomen julkisen talouden suhde on OECD-maista karmein, ja tämän hallituksen epäkiitollinen tehtävä on talouttamme sopeuttaa, jotta hyvinvointiyhteiskuntamme ylipäätään säilyisi. Tutkimuslaitokset lupaavat ensi vuodelle onneksi jo kasvua, mutta kuluttajat eivät siihen vielä usko.

Pessimisti ei pety.
Oppositio lisää synkistelyllä kannatustaan ja kaivaa samalla vielä syvempää kuoppaa seuraavalle hallitukselle - ehkä itselleen.

Merkkejä paremmasta tulee päivittäin, kuluttajat suunnittelevat auton tai kesämökin ostamista, meillä päin kirvesmiestä on vaikea saada töihin kun kaikki ovat jo työmailla. Tämä vaikuttaa lopulta myös asuntokauppaan ja yleiseen luottamukseen, etenkin kun yhä useampi huomaa käteen jäävän aiempaa enemmän.

Budjettikysymykset hävinnevät silti Israelin ja Venäjän sotatoimien uutisoinnille.

Palestiinan muodolliset tunnustamiset eivät tähän mennessä ole nälänhädästä kärsivää kansaa pelastanut. Polku parempaan se voi silti olla. Olen presidentin kanssa samaa mieltä, että ehdollisesti sen voisimme tehdä. Kuten kohta 150 maata on jo päättänyt. Edellytyksenä päätökselle tulisi olla panttivankien vapauttaminen ja Hamasin poistuminen vallasta kuten useat arabimaatkin ovat vaatineet.

Palestiinalaisten kohtalosta on tullut meillä ja Tanskassa sisäpolitiikkaa. Oppositiossa tunnustamisen vaikutusta liioitellaan ja osa hallituspuolueiden kansanedustajista vähättelee paitsi prosessia, myös hätää ja kuolemaa.

Poliitikkojen kokoustaessa tapetaan ihmisiä lisää.