Kiersimme eduskuntaryhmämme kanssa Suomea viikon.

Matkasimme keikkabussillamme pohjoisesta etelään ja lännestä itään. Paljon kannustavia sanoja ja halauksia, mutta myös murhetta ja epävarmuutta. Etenkin itäisessä Suomessa, jota geopoliittinen tilanne ja suhdanne on runnellut pahiten.

Ymmärtävätkö vain oman alueen edustajat maakuntansa parasta? Vaikka budjetista ja lainsäädännöstä päätämmekin yhdessä, siltähän se näyttää.

Siksikin on tärkeää käydä oman vaalipiirinsä ulkopuolella. Oppimassa.

Bussissa oli paljon puhuttavaa. Mitä voisimme tehdä paremmin ja mitä toimia tulisi jatkaa, vaikka vaikutukset eivät vielä näkyisikään. Ja vaikka rakenteellisten uudistusten positiiviset vaikutukset näkyisivätkin vasta seuraavilla hallituskausilla, teemme ne silti. Juuri siksi ne ovatkin jääneet tekemättä, likinäköisen äänestäjän pelossa,  helposti kohinaan ja oviliveen keskittyvän median tuella.

Pidin muuten siitä, että matkasimme tiiminä, joukkueena. Sitä aiemmista työpaikoistani kaipaan politiikkaan eniten. Bussissa istui vierekkäin konservatiivi ja liberaali.

Yhdessä astuimme pakkaseen, tietämättä mitä siellä odottaa.