Kokoomuksen puheenjohtajapäivillä kuuntelimme hiiren hiljaa mitä puheenjohtajamme Petteri Orpo jatkostaan sanoo, ja minkälaisen vaikutuksen ja energian välittää.

Koko sali räjähti taputuksiin, helpottuneisiinkin. Haastajia ei ilmaantunut, ei käytävillä eikä juoruissakaan. Homma on kesken, ja puheenjohtajalla on oltava luottamuksemme.

Seuraavat vaalit tulevat olemaan vaikeammat kuin viimeksi, Venäjän hyökkäys Ukrainaan hyydytti kulutuksen ja työttömyysluvut ovat karmeat. Pääministeripuolue vastaa kaikesta, niistäkin mihin se ei voi vaikuttaa.

Varmasti korjattavaakin on.

Silti olen sitä mieltä, että kun talous lähtee kasvuun on Suomella kaikki edellytykset nopeaankin menestystarinaan. Kasvu ei ole itseisarvo. Rakenteita on uudistettu hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen mahdollistavan kestävän kasvun varalta.

Poliittisesti haastavaa on se, että ajoituksesta emme vielä tiedä.

Reaalitaloudessa kasvun tekevät yritykset, palkatessaan ja investoidessaan Suomeen ja Suomessa. Siksi pidin Orpon energisestä puheesta, jossa patisteltiin yrityksiä investoimaan nyt kun heidän ja etujärjestöjensä toiveisiin on vastattu. Myös viittaus Viron digitalisoitumiseen ja tekoälyn käyttöön läpi koko yhteiskunnan on erinomainen. "Ensin kadehdin, sitten ajattelin, että kopioidaan tuo Suomeen".

Juuri näin. 

Rohkeuden lisäksi tarvitsemme yhä laadukkaampaa koulutusta ja luovuutta, uusia innovaatioita. Uskon Nobel-palkittuun chumpeteriläiseen innovaatioperustaiseen kasvuteoriaan, kuten juuri ilmestynyt päräyttävä Mika Malirannan ja Petri Rouvisen uusi tutkimus.  Kirjan ydinoivallus on rationaalinen optimismi.

Kansantalouden tasolla Suomi on ollut jäässä kuten Saaristomeremme, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan samaan aikaan pinnan alla on tapahtunut koko ajan. Tutkimuksen mukaan Suomella on kaikki edellytykset nousta dynaamiseksi kasvutaloudeksi, mutta jotta potentiaali realisoituisi, on Suomen siirryttävä pankkikeskeisestä rahoituksesta kohti pääomarahoitteista ja osaavaa omistajuutta.

Uuden ajan talouskasvu syntyy luovan tuhon kautta ja Suomen tie kestävään kasvuun kulkee osaamisen, aineettoman pääoman ja aktiivisen omistajuuden kautta, sanoo kirjassa Laboren Mika Maliranta.

Kasvuloikan ytimessä ovat kirjan mukaan nuoret, alle kymmenvuotiaat, innovatiiviset ja kasvuhakuiset yritykset. Ne tuottavat Suomessa suhteellisesti eniten patentteja sekä uusia tuotteita  ja ovat ketterimpiä omaksumaan uutta teknologiaa. Ne myös palkkaavat eniten ihmisiä.

Kysymys, joka  innostavasta tutkimuksesta herää onkin tämä . Kuuntelemmeko liikaa suuryrityksiä ja heidän edunvalvojiaan? Missä kuuluu kasvun kannalta tärkeän, vielä syntymättömän yrityksen ja innovaation ääni?

Luova tuho- sanaparin ensimmäinen sana on luova.

Ja se on vanhan säilyttämisen vastakohta.