Tänään en tehnyt vaalitöitä.

Vietimme hienon päivän lastemme ja lastenlastemme kanssa. Ristiäisiä vietettiin tällä kertaa Helsingissä.

Hieno, lämmin ja tärkeä juhla. Myös jykevä syy ottaa yhteiskunnallista vastuuta, vai mitä? Emme elä vain itseämme varten.

Poliitikkojen tekemät päätökset kaikuvat pitkälle tulevaisuuteen. Nykyinen hallitus sai tällä viikolla riippumattomalta talouspolitiikan arviointineuvostolta varsin kriittisen arvion työstään. Neuvosto moitti erityisesti kohdentamattomia tukia. Esimerkiksi sähkön hinnan kompensaatiot sekä kaikille jaetut ylimääräiset lapsilisät olisi pitänyt kohdistaa haavoittuvimmassa asemassa oleville kotitalouksille, koska valtion rahat on jo loppu.

Lahjoiko raskaasti velkaantunut valtio juuri ennen vaaleja äänestäjänsä heidän omilla rahoillaan?

Hyvinvointiyhteiskunta on kansalaisten lahja toisilleen, mutta kansantaloutemme ei sitä ole enää vuosiin pystynyt rahoittamaan. Leikata ja priorisoida ei haluaisi kukaan, mutta onko vastuullista lykätä työ lapsillemme ja uskotella äänestäjille että kaikki on hyvin ? Tai uskotella, että olisi jokin vuorineuvosten ryhmä, joita lisää verottamalla miljardien kestävyysvaje purkaantuisi? Tai toisella teltalla väittää äänestäjilleen, että yhtään ulkomaalaista työntekijää emme enää tarvitse?

Vaalien jälkeen muutos on kuitenkin yhteistyössä tehtävä. Julistusten ja kampanjapuheiden takana täytyy olla vastuullisia ja fiksuja ihmisiä.

Ja vielä fiksumpia äänestäjiä.