Tänään on kahdeksan viikkoa vaaleihin.

Minulla ja tiimillä on jo 59 kampanjapäivää takana. Kaverit kutsuvat hulluksi tai sankariksi. Uusia ansaittuja lempinimiä myös saaristobatman ja saaristomerimies.

Tänään suunniteltiin taas Saaristomeren pelastustoimia, tukijoiden kiitosillallista ja vastattiin niille paikkakunnille, jotka olivat huomanneet, etten ole vielä ilmoittanut heille tulevani.

Lupasin tulla.

Vaalikonevastausvuorossa Sanoman jättimäinen kysely sen eri medioihin. Kiinnostavia kysymyksiä, vähän kyllä toistoa. Moneen kysymykseen ei ole kyllä tai ei vastausta, mutta parhaani tein. Jotta vastaaminen olisi hauskaa, oli minulla pari sukupolvea tukenani. Poikani Alvar, joka valmistui juuri valtiotieteellisestä ja on puolitoistavuotiaan taaperon isä. Ja alfa-sukupolvea edusti vanhimman poikani yhdeksän kuukautta vanha tytär, joka oli meillä hoidossa. Keskustelimme soveltuvin osin jokaisesta yhteiskunnallisesta teemasta.

Päädyin kannattamaan eutanasiaa, pitämään puolustusbudjetin vähintään kahdessa prosentissa, en kannattanut tietulleja enkä lisävelkaa ja 60 muuta kysymystä.

Kannattaa lukea myös selitykset, sillä maailma ei ole niin polarisoitunut, miltä nettikeskustelussa näyttää.