Vierailin Turun Kirurgisessa sairaalassa toimialajohtaja, kirurgi Ville Äärimaan ja ylihoitaja Paula Vainikaisen kutsusta. Keskustelimme henkilökunnan kanssa hyvin avoimesti työhyvinvoinnista ja konflikteista pandemian ja työtaistelujen aiheuttamien vaurioiden jälkeen Sovittelija-kirjani pohjalta.

Vaikuttavaa työtä, sanan varsinaisessa merkityksessä.

Mietin sairaalassa kulkiessani miten polarisoitunut terveydenhuoltokeskustelumme julkisen ja yksityisen välillä on viime vuodet ollut. Mutta kuka siitä hyötyy? Eivät hoitajat ja lääkärit syypäitä pakkolakeihin ja irtisanoutumisbusseihin olleet. Kevan tuoreen selvityksen mukaan Varsinais-Suomessa on 1296 työntekijän vaje esimerkiksi lähihoitajista. Se on kaksinkertaistunut tämän hallituksen vahtivuorolla.

Tämä sairaala on monellakin mittarilla yksi maan parhaimmista, potilaiden elämänlaatua leikkurin jälkeenkin seurataan tarkasti. Kyseessä ei ole ainoastaan suorite ja sen seuraus. "Uusille julkisen sektorin päättäjille voi jäädä epäselväksi mikä on meidän tuote. Se on avunantajan ja hoidettavan välinen suhde."

Illalla tarjosimme tukijoillemme iltapalaa Kupittaan Kuplikaatiossa. Tai siis kiitin, tarjoilin ja keräilin astioita. Ruuan valmisti Suomen kaksi ykköskokkia Antti Vahtera ja Pekkä Terävä Hannu Aaltosen isännöidessä keittiötään. Minua on tuettu ja autettu kampanjan kanssa niin sydämellisesti, että tuntui hienolta tarjota jotain takaisin. Yhteinen tavoitteemme on saada Suomi takaisin raiteilleen. Valta kansalle valtiolta kuten demokratiaan kuuluu.

Viiden viikon päästä pääsemme kaikki äänestämään. Kiitos kun olet mukana.